Abstraktin kuningas muistelee
David Lynchin tarina kaipaa omaa tulkintaa.

Ohjaaja David Lynchin surrealistiset elokuvat ja sarjat herättävät yhtä lailla ihastusta kuin torjuntaa. Teosten abstraktin luonteen vastapainona Lynchistä itsestään tiedetään paljonkin.
Suomeksi on ilmestynyt kaksi hänestä kertovaa kirjaa, haastattelumuotoinen Lynch on Lynch sekä Catching the Big Fish: meditaatio, tietoisuus ja luovuus. Jälkimmäinen yhdisti omaelämäkertaa filosofointiin ja esitteli transsendenttista meditaatiota, jota Lynch on harjoittanut 1970-luvulta alkaen.
Lynch-muistelot ovat alkaneet toistaa itseään, vaikka taiteilija itse on luonut etenkin 2000-luvulla monipuolisesti musiikkia, kuvataidetta sekä uuden, entistä surrealistisemman Twin Peaks -sarjan. Dokumenttielokuva The Art Life (2015), jossa Lynch kuvaili sinänsä elävästi tietään keskiluokkaisesta lähiöstä makaaberin taiteen pariin, ei enää juuri tarjonnut tuoreita anekdootteja.