Taipuu vaan ei taitu

Sally Salmisen 1930-luvun bestseller puhuttelee #metoo-aikakauden lukijaa.

kirja 06.07.2018 06:00
niina holm

Sally Salminen: Katrina. Suom. Juha Hurme. 448 s. Teos, 2018.

Sivuakaan ei hukata. Sally Salminen hahmottelee päähenkilönsä luonteen ja kohtalon heti Katrinan alkulehdillä. Viekas merimies on huijannut Katrinan vaimokseen ja vienyt Pohjanmaalta Ahvenanmaalle köyhään ja kovaan torpparin elämään. Mutta Katrina ei puutteessakaan suostu luopumaan arvokkuudestaan. Hän tyytyy ja taipuu mutta ei nöyrry.

Katrina on sinnikäs, pystyvä nainen, joka kantaa vastuun kasvavasta perheestään sekä siitä säiden piiskaamasta mökistä, joka hänelle on kodiksi osoitettu. Merimiehen vaimolta vaaditaan yksinhuoltajan lujuutta. Hän raataa siinä missä miehetkin, ja enemmän. Hän ajaa metsästä tukkeja, antaa raiskaajalleen selkään, nikkaroi arkun lapselleen. Niittää, neuloo ja synnyttää.

Mies Johan on saamaton suupaltti, jonka elämänhalu hiipuu jo nuorella iällä. Katrinan hellyys miehenroikaletta kohtaan on lähes käsittämätöntä, mutta tässä piilee Salmisen nerokkuus. Hän luo Katrinasta ja muista saaristolaisista väärentämättömiä henkilöitä rosoineen ja ansioineen. Katrina kypsyy ja kasvaa, erehtyy ja antaa periksi. Hän on ristiriitainen nainen, ja sellaisena suurenmoisen samastuttava.

 

Salminen tekee teräviä, liki kansatieteellisiä havaintoja saaristolaisten arjesta, maatöistä, köyhyydestä, naisen asemasta ja säätyjaosta. Nuoren Katrinan ja hänen naapuriensa tilanne muistuttaa orjuutta. Torppariperheen odotetaan paiskivan taksvärkkejä äveriäille laivanvarustajille.

Katrina tiedostaa tapojen ja sopimusten kohtuuttomuuden ja kysyy: ”Onko tässä maailmassa mitään, mitä ei ole jaettu niiden kesken, joilla on määräysvalta?” Pokkuroimaton asenne avaa vallasväen silmiä. Mutta Katrinan ylpeys kääntyy myös välillä kipeästi häntä itseään vastaan.

Suomalainen yhteiskunta muuttuu tasa-arvoisempaan suuntaan Salmisen romaanissa. Katrina on merkittävä teos myös siinä, että se kertoo murrosvaiheen tarinaa kliseettömästi naisten näkökulmasta. Se toden totta on kirjallisuushistoriamme puuttuva pala.

Sally Salminen (1906–1976) kasvoi Ahvenanmaalla pienessä Vårdön saaristolaiskylässä. Köyhän perheen kouluttamaton tytär halusi kokea maailmaa, ja hän hankkiutui New Yorkiin kotiapulaiseksi. Huushollaamisen ohessa hän kirjoitti romaanin Katrina, joka voitti suuren pohjoismaisen romaanikilpailun ja julkaistiin 1936.

Katrinan laatu ja sensaatiomainen menestys nostivat Salmisen kolme kertaa Nobel-ehdokkaaksi. Nobel meni 1939 F. E. Sillanpäälle, jonka nimi jäi kirjallisuuden kaanoniin. Salmiseen lyötiin myöhemmin viihdekirjailijan leima. Katrinan 1970-luvun painoksen pinkkihuulinen kansikuvatyttö on kuin naistenlehden muuttumisleikistä.

 

Omat kääntyivät Salmista ja Katrinaa vastaan. Suomenruotsalaiset kriitikot vierastivat romaanin realismia. Modernismi oli vaikuttanut jo pitkään Suomen ruotsinkielisessä kirjallisuudessa. Saaristolaiset puolestaan katsoivat Salmisen uskaltautuneen liian pitkälle herravihassaan.

Salminen julkaisi Katrinan jälkeen 16 teosta ja kirjoitti lisäksi tarinoita ja artikkeleita aikakauslehtiin. Hän otti osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun myös toimittajana.

Salminen sijoittuu luontevasti Minna Canthin, Maria Jotunin ja Hella Wuolijoen rinnalle. Hänen feminisminsä on jopa niin edelläkäyvää ja radikaalia, että Katrina tarjoaa merkittävää hengenravintoa #metoo-aikakauden lukijoille.

Juha Hurmeen tasapainoinen uusi suomennos tuo Katrinan tähän päivään, mutta tarjoaa samalla raikkaan ja ytimiin käyvän tuulahduksen menneestä ajasta.

Valinnat
lastenkirjat

Kolme lastenkirjaa vakavasta aiheesta.

kirja

Nigerialainen yhteiskunta on satuja armottomampi.

musiikki

Saksofonisti Kamasi Washingtonin musiikki on luksusta.

ooppera

Patarouva on oopperajuhlien uutuus.

sarjakuva

Belgialainen lehtimies seikkaili alun perin kolonialismin leimaamassa maailmassa.

levytärpit

Kolme poimintaa levyhyllystä.

Sisältö