Jean Sebergin kärsimys

 Näyttelijän elämäkerta saattelee piinaavan arvoituksen äärelle.

tietokirja
Teksti
Niina Holm
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ensimmäinen Jean Sebergin (1938–1979) esittämä elokuvarooli oli Pyhän Johannan (1957) pääosa, joka ratkaisi hänen uransa näyttelijänä. Ohjaaja Otto Premingerin julmat metodit haavoittivat 18-vuotiasta tyttöä, vahingoittaen tätä myös taiteilijana.

Lauri Timosen Seberg-elämäkerta hahmottelee lahjakkaan mutta koulimattoman näyttelijän uran huippuja ja takaiskuja. Amerikkalaisen pikkukaupungin kasvatista tuli ikoninen hahmo vanhojen studioaikojen ja uusien tuulten välissä. Eurooppalaiset ohjaajat palvoivat Sebergiä uuden ajan airuena. Ranskan Rivieralle sijoittuva amerikkalaiselokuva Tervetuloa, ikävä (1958) oli uutta aaltoa ennakoinut teos, joka poiki Sebergille merkittävän roolin Jean-Luc Godardin Viimeisessä hengenvedossa (1960). Amerikassa näyttelijää alettiin arvostaa vasta Robert Rossenin Lilithin (1964) myötä.

Sebergin puolisot ja rakastajat olivat järjestään hyväksikäyttäjiä. Valkokankaalla suurisilmäisen neitsythahmon osa vaihtui viettelijättäriin ja langenneisiin vaimoihin. Viimeiset roolit peilasivat yksityiselämän syveneviä ongelmia.

Poliittisesti tiedostava, naiiviuteen asti idealistinen Seberg joutui FBI:n valheiden ja vainon uhriksi. Kiusatun tähden elämä päättyi 40-vuotiaana. Itsemurha vai poliittinen murha – arvoitus jää ratkaisematta.