Pinnan alla väreilee mustaa huumoria

Kari Vehosalon ”keskiuran katsauksessa” on esillä viitisenkymmentä teosta, joista puolen tusinaa on uusia.

kuvataide 05.02.2021 06:00
tero miettinen
Kari Vehosalon Dorian Grayn muotokuva vuodelta 2013.
Kari Vehosalon Dorian Grayn muotokuva vuodelta 2013. © jussi Koivunen

Kun Kari Vehosalolle, 39, pari vuotta sitten ehdotettiin yksityisnäyttelyä Sara Hildénin taidemuseossa, se tuntui suurelta kunnialta. Paikka on Ylöjärvellä kasvaneelle erityinen: siellä tuli poikavuosina imettyä uravalintaa ohjanneita vaikutteita.

Kun taidemaalarin uraa on takana runsas vuosikymmen, omaa tuotantoa esittelevä retrospektiivi kuulosti juhlalliselta. Ajatus oman tien kokoamisesta kuitenkin kutkutti.

”Näyttelyn rakentamisen psykologinen kuormittavuus tuli yllätyksenä. Siinä näkee paitsi kehityksensä, myös kokee uudelleen raskaat vaiheet ja näkee epäonnistumisensa”, Vehosalo kertoo.

”Keskiuran katsauksessa” on esillä viitisenkymmentä teosta, joista puolen tusinaa on uusia; maalausten ohella myös valokuvia ja veistoksia.

Vehosalon maalaukset tunnistaa virtuoosimaisesta foto- tai oikeastaan hyperrealismista. Yksityiskohdat näkyvät sinisävyisissä tai mustavalkoisissa maalauksissa jopa tarkemmin kuin kameran tallentamina. Vehosalo itse vierastaa näitä termejä.

”Minulle tärkeämpiä ovat maalauksiini ladatut merkitykset, ovat ne sitten kielellisiä tai symbolisia.”

Vaikutteita löytyy filosofiasta, psykologiasta ja populaarikulttuurista. Kuorittavia kerroksia riittää niin paljon, että Vehosalo on saanut toisinaan ”vaikean” tekijän leiman. Voittaessaan Ars Fennica -palkinnon vuonna 2017 hän oli ammentanut innoitusta Unabomberista, yhdysvaltalaisesta kirjepommittajasta.

Vehosalon taiteessa on synkkiä pohjavirtoja, eksistentiaalista angstia. Huumori on sakean mustaa. Kuvastossa näkyy amerikkalaisen 1950-luvun b-elokuvan henkeä tai unenomaista, maagista realismia. Toisiaan seksuaaliset lataukset ottavat hallinnan.

Maalausten kohtauksissa on häiritseviä piirteitä. Niistä ei tahdo saada otetta, mutta ne eivät myöskään jätä rauhaan.

Tuttuuden ja outouden yhdistelmästä käytetään englanniksi termiä uncanny. Sille ei ole suomenkielistä vastinetta.

Oleellinen on efekti, joka houkuttelee kuvan ääreen sen aiheuttamasta epämukavuuden tunteesta huolimatta.

Vehosalo uskoo, että jännitteestä voi syntyä oivalluksia, jotka voivat pulpahtaa esiin pitkänkin ajan päästä. Hyperrealistinen maalaaminen vaatii taidon lisäksi kärsivällisyyttä. Vehosalo työstää yhtä maalausta kuukausia. Siksi näyttelyiden välillä on usein vuosia.

”Arvostan suuresti käsityöläisyyttä. Se tunne on ajan myötä vain vahvistunut.”

Kari Vehosalo -retrospektiivi 6.2.–23.5. Sara Hildénin taidemuseossa (Särkänniemi, Tampere).

Valinnat
elämäkerta

Tuore elämäkerta paljastaa, että Karen Blixen janosi vapauden ohella etuoikeutettua asemaa.

novelleja

Elina Viinamäki on onnistunut luomaan esikoisteoksessaan kauhun tasapainon.

tietokirja

Pitkän linjan taloustoimittajat ruotivat jättiyritysten valta-asemaa globaalissa markkinataloudessa.

sarja

Uraauurtavan gay-sarjan kirjoittanut brittiläinen Russell T. Davies palaa traumaattiselle 1980-luvulle.

muotoilutärpit

3 ajankohtaista designpoimintaa.

Sisältö