Kansanmurhasta Solidaarisuuteen: Museot avaavat Puolan ankaran historian

Juutalaismuseosta ja Solidaarisuus-keskuksesta tuli suosittuja nähtävyyksiä.

Varsovan museo esittelee 1900-luvun alun juutalaiskorttelia multimediakulisseissa. © Teppo Tiilikainen

Saksalaiset koululaiset kuuntelevat selostusta juutalaisten historiasta Varsovassa. Osa selaa kännyköitään hajamielisen oloisina, ja oppaan puheet natsi-Saksan hirmuteoista lipuvat ohi korvien.

Ryhmä on tutustumassa puolanjuutalaisten historian museoon, josta on nopeasti tullut yksi Puolan suosituimmista kulttuurinähtävyyksistä. Arkkitehtuuri-Finlandialla palkitun rakennuksen suunnitteli suomalainen Rainer Mahlamäki.

Museo sijaitsee Varsovan entisen juutalaisgheton alueella ja tunnetaan nimellä Polin. Heprean sana tarkoittaa Puolaa tai paikkaa, jossa on hyvä elää.

Pysyvä näyttely on hienosti rakennettu kunnianosoitus Puolan juutalaisväestön historialle. Näyttely käyttää hyväkseen videoita, multimediaa ja muuta uutta tekniikkaa. Eteen tulevia asioita voi tutkia kätevästi kosketusnäytöiltä.

Monet juutalaismuseot keskittyvät holokaustiin. Varsovassa näkökulma on tietoisesti laajempi. Näyttely painottuu puolalaisten ja juutalaisten yhteiseloon, josta natsi-Saksan toteuttaman kansanmurhan vuodet ovat vain yksi osa.

”Puolassa eli 3,5 miljoonaa juutalaista ennen toista maailmansotaa. Nykyisin heitä on 10 000, eivätkä edes puolalaiset tunne kunnolla heidän historiaansa”, museonjohtaja Dorota Keller-Zalewska sanoo.

Puolanjuutalaisten historia alkaa varhaiselta keskiajalta. Liettuan vallan aikana alueen juutalaisyhteisö oli Euroopan suurin.

Valtava pienoismalli havainnollistaa elämää keskiajan Krakovassa. Museossa on myös Gwozdziecin kylän 1700-luvun puusynagogan kopio.

 

Puolan museoarkkitehtuuria voi ihailla myös Gdanskissa. Uusi Solidaarisuus-keskus kertoo kommunismin vuosien poliittisesta sorrosta ja Solidaarisuus-liikkeen noususta.

Museo toimii Solidaarisuus-liikkeen syntysijoilla entisen Leninin telakan alueella, josta Lech Walesa ponnisti liikkeen johtoon. EU tuki hanketta noin 51 miljoonalla eurolla.

Ruostuneella teräksellä verhoiltu rakennus jäljittelee teollisuusarkkitehtuuria. Esillä on laaja valikoima kriisivuosien esineistöä, poliisin pidätysautoista Solidaarisuus-liikkeen alkuvaiheen alkukantaisiin painokoneisiin. Näyttely päättyy vuoteen 1989, jolloin Solidaarisuuden Tadeusz Mazowiecki valittiin itäisen Keski-Euroopan ensimmäiseksi ei-kommunistiseksi pääministeriksi toisen maailmansodan jälkeen.