Kanava-tietokirjapalkinnon ehdokkaat julki

Susan Heikkinen
Kulttuuri 19.10.2012 08:00
Emeritusprofessori Seppo Zetterberg, Kanavan päätoimittaja Ville Pernaa ja tutkija-tietokirjailija Johanna Vehkoo. Kuva Pekka Nieminen.

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa jaettavan Kanava-tietokirjapalkinnon kymmenen finalistia on valittu. Esiraadin muodostivat emeritusprofessori Seppo Zetterberg ja tutkija-tietokirjailija Johanna Vehkoo. He valitsivat ehdokkaat 120:sta tänä vuonna ilmestyneestä tietokirjasta, joiden aihepiiri oli politiikka, talous, yhteiskunta, historia tai kulttuuri.

Ehdokkaat ovat:

  • Kai Häggman: Sanojen talossa – Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1890-luvulta talvisotaan (SKS)
  • Markku Kuisma ja Teemu Keskisarja: Erehtymättömät – tarina suuresta pankkisodasta ja liikepankeista Suomen kohtaloissa (WSOY)
  • Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut – miten ruokasi eli elämänsä (Atena)
  • Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska – suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697 (Siltala)
  • Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiset suomalaiset – kohtaamisia 1896-1953 (SKS)
  • Hanna Nikkanen: Verkko ja vapaus (Into)
  • Heikki Patomäki: Eurokriisin anatomia – mitä globalisaation jälkeen? (Into)
  • Sirkka-Liisa Ranta: Naisten työt – pitkiä päiviä, arkisia askareita (Karisto)
  • Jukka Tarkka: Karhun kainalossa – Suomen kylmä sota 1947-1990 (Otava)
  • Kirsi Vainio-Korhonen: Ujostelemattomat – kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa (WSOY)

10 000 euron arvoisen palkinnon myöntää Kanava-lehti yhdessä Otavan kirjasäätiön kanssa. Voittajan valitsee Kanavan päätoimittaja Ville Pernaa, ja se julkistetaan Helsingin kirjamessuilla 26.10.

Mihin tarvitaan uutta tietokirjapalkintoa?

”Meillä ei ole ollut laajalla, systemaattisella haarukoinnilla olevia palkintoja muita kuin Tieto-Finlandia”, Pernaa vastaa. ”Tietokirjasadosta pitää saada toinen näkemys.”

”Elämäkerrat, suurmiehet tai paljastuskirjat saattavat herättää yleistä huomiota, mutta muuten ihmiset eivät huomaa yhteiskunnallis-kulttuuris-poliittista tietokirjallisuutta, jota paljon tehdään. Kustantamoissa satsataan muutamiin sesongin ykköstykkeihin. Sen takia tämä ehdollepano, kymmenen erinomaisen kirjan valikoiman esittely, on hyvin tärkeä asia lukeville suomalaisille. Laadun tae.”

Mitäpä sanaili raati valinnoistaan heti listan synnyttyä?

Sanojen talossa?

Johanna Vehkoo: ”Erinomaisen lukukelpoinen, helppolukuinen, hyvin kirjoitettu ja myös viihdyttävä historiikki.”

Seppo Zetterberg: ”Ja peilaa tuolta ajanjaksolta myös suomalaista kulttuuria, Suomen historiaa ja yhteiskuntaa. Se on lajityyppinsä mainio edustaja.”

Erehtymättömät?

JV: Se on pankkihistoriikki, mutta sitä lukee kuin jännityskertomusta. Siinä on todella hyvin onnistuttu vetämään suuria linjoja yhteen ja kertomaan henkilöiden kautta myös sitä. Laman lapsena luin kauhulla 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alkupuolen kuvausta. Ei ollut kauhean montaa niitä ukkoja, jotka tekivät päätöksiä jotka vaikuttivat todella monen ihmisen elämään.

SZ: Tähän sopisi se klisee, että viiltävä analyysi suomalaisesta pankkimaailmasta.

JV: Todellakin, sitä se on.

SZ: Ja hyvin kirjoitettu.

JV: Kohteet ovat olleet suosiollisia ja antaneet arkistonsa käyttöön. Silti on pystytty tekemään näin kriittinen kirja.

SZ: Niin, ettei se ole sitten sitä hymistelyä, kun saa niiden omat paperit käyttöönsä.

Syötäväksi kasvatetut?

JV: Tämä kirja koskee todella valtavaa osaa kuluttajista, eli kaikkia jotka ostavat kaupasta lihaa. Kirjoittaja itse on lihansyöjä, eikä aiokaan lopettaa lihansyöntiä, vaan hakee eettisempiä tapoja siihen. Vaikka olen itse kasvissyöjä, ymmärrän, että tämä lihansyöjän näkökulma on tässä se, joka puhuttelee selkeästi suurempaa vastaanottajajoukkoa. Tässä on tiukka journalistinen ote ja tässä on tehty paljon tutkimusta. On päästy paikkoihin, joihin yleensä toimittajat Suomessa eivät ole menneet – eivät ole yrittäneetkään mennä.

SZ: Aiheesta on kirjoitettu hyvin maltillisesti ja asiantuntevasti. Lähestyy asiaa varsin objektiivisesti.

Jumalan vihan ruoska?

JV: Se on taas älyttömän hyvin kirjoitettua historiaa.

SZ: Erinomainen kynä, niinkuin sanotaan.

JV: Ja hienosti vedetään lankoja 1600-luvun lopusta tähän päivään, siitä miten nälänhädät liittyvät aina yhteiskuntarakenteiseen. Ja myös ilmastonmuutokseen vedetään lankoja.

SZ: Joo, se on yksi monista plussista. Siinä asetetaan nälänhätä kaikkine taustoineen ja seurauksineen sen ajan historialliseen tilanteeseen, mutta sitten vedetään näitä lankoja myöhempään. Hyvin taidokas.

JV: Ja siinä kuljetetaan hienosti makro- ja mikrotason kertomuksia rinnakkain.

Saamelaiset suomalaiset?

JV: On tehty suurtyö siinä, että alkuperäiskansamme historiaa on koottu kirjan kansiin ensimmäistä kertaa tuossa laajuudessa.

SZ: Joo, se on uraauurtava perusteos. Se on isokokoinen ja paksu, ja sellaisillehan usein tuhahdetaan, että sellainen raamattu… Mutta tuo on oikein positiivinen lajityypin edustaja. Iso, näyttävä kirja kyllä, mutta ihan täynnä asiaa.

Verkko ja vapaus?

JV: Siinä on myös toimittajan hyvällä journalistisella otteella tehty teos aiheesta, josta suomeksi on kirjoitettu äärimmäisen vähän. Erittäin ajankohtainen ja koskettaa kaikkia meitä, jotka käytämme nettiä, eli valtaosaa suomalaisista. Ne ovat kuitenkin asioita, joista ihmiset ajattelevat, että ne ovat vaikeaselkoisia. Tämä kirja tekee ne hyvin ymmärrettäviksi ja selittää kouriintuntuvasti, miksi ne oikeasti koskettavat meitä kaikkia. Se on tärkeä kirja, toivoisin että se saisi paljon lukijoita.

Eurokriisin anatomia?

JV: Älyttömän ajankohtainen, meitä kaikkia koskettavasta aiheesta.

SZ: Sopivalla tavalla lukijaa provosoiva, mikä on myös yksi hyvän tietokirjan piirre.

Naisten työt?

SZ: Erinomaista, että kiinnitetään tähän asiaan huomiota. Alaotsikko ”pitkiä päiviä, arkisia askareita” puhuu puolestaan. Tässähän on historiallis-kansatieteellinen lähestymistapa. Se osoittaa, miten perhettä ja kotia ja miksei valtakuntaakin ovat naiset ja naisten työt pitäneet käynnissä.

JV: Onhan se varmaan ollut yleistä tietoa, että naiset ovat tehneet hirveän paljon duunia maaseudulla maataloissa, mutta tuo kirja tekee sen konkreettiseksi ja oikeasti listaa, että mitä siellä tehtiin. Ja on myös hirmu sujuvasti kirjoitettu. Ja vaikka aihe on tavallaan raskas, sitä on käsitelty siten, että siellä on esimerkiksi vanhoista naistenlehdistä mainoksia, kulttuurista ajankuvaa. Voidaan vain ajatella, kuinka merkittävä keksintö esimerkiksi pesukone on ollut naisten emansipaation kannalta.

SZ: Joo. Mainio kirja hyvästä aiheesta.

JV: Ei kaikkien arvostusta ansaitsevien historiakirjojen tarvitse olla suurmieshistoriikkeja ja sotakirjallisuutta ja muuta sellaista. Arjen ja pienten ihmisten historia, sehän on viime vuosina ollut vähän sellainen ilmiö, se on alkanut enemmän kiinnostaa.
SZ: Niin, kun ajatellaan parin-kolmenkymmenen vuoden taakse, näin ei ollut.

JV: Ehdokkaissa on useampikin sellainen: kätilöt, nälänhätäkirja ja naisten työt ovat kaikki pienten ihmisten historiaa.

SZ: Ja oli muitakin tarjolla, valinnanvaraa oli.

JV: Ja mitä tästä ehdokaspinosta puuttuu: juuri ne suurmieshistoriikit ja sota. Sotaa käsitteleviä kirjoja oli paljon tarjolla sekä elämäkertoina että muina historiateoksina. Niistä yksi oli ihan viimeiseen asti mukana, mutta sekin oli pienen ihmisen historiaa.

Karhun kainalossa?

SZ: Painokas kirja. Jukka Tarkkahan ei ole edes lähtenyt siitä, että hän tekisi varsinaista primääritutkimusta, vaan se on hieno yleisesitys tässä vuosikymmenten varrella ilmestyneistä asiaa käsittelevistä kirjoista. Niistä hän on leiponut suurella työllä hienon kokonaisuuden. Tarkalle on tyypillistä, että hän kirjoittaa hyvin ja maltillisesti. Hän ei osoittele, vaan enimmäkseen vastuu siirtyy lukijalle, joka kokee hienoja ahaa-elämyksiä. Upea kirja, ja siinä hyvin rauhallisella tavalla puretaan kansallisia traumoja.
Ujostelemattomat?

JV: Tämähän on jo aiheen perusteella älyttömän kiinnostava. Tämä on aihe, josta ei ole pahemmin kirjoitettu. Tämä on myös lajissaan erittäin hyvin tehty tutkimus. Siellä on aika hurjaa matskua siitä, miten naiset ovat joutuneet synnyttämään, ja miten kätilöiden ammattikunta on kehittynyt.

SZ: Erinomainen tutkija, ja kirjoittaa hyvin ja sujuvasti.

JV: Yleensäkin naisten arkista historiaa on aika vähän tietokirjatarjonnassa. Tässä on tehty erittäin hyvä työ tällaisella alueella.

Ehdolla olevista tietokirjailijoista kahdeksalla on tohtorinhattu. Tohtoririntaman rikkoo kaksi toimittajaa: Lappalainen ja Nikkanen.

SZ: Kirjoittamisen taito on hyvin tärkeä tekijä. Siellä oli muutamia erinomaisia kirjoja, mutta sitten se tiiviyden puute ja…

JV: … rajaamisen taidon…

SZ: Niin. Ne siirsivät ne kirjat siihen jättiläispinoon joka ei päässyt jatkoon. Se on tärkeää. Toimittajilla se puoli on hallussa. Ja jos on vielä asiakin hallussa, niin usein on hyvä lopputulos.

JV: Ihan viime vaiheissa pois karsituissa oli monta toimittajan tekemää kirjaa…

SZ: … jotka pyristelivät ihan loppumetreille… Mutta onhan tiedenaisissa ja tiedemiehissä erinomaisia kirjoittajia myös. No tämä…

JV: … Mirkka Lappalainen…

SZ: … on huippu, Tarkka on, Häggman on, Keskisarja on… se kirjoittamisen taito, sitä pitäisi painottaa.

JV: Elämäkerroista yksi oli ihan loppusuoralla, mutta sekin lopulta pudotettiin. Tietokirjallisuudessa elämäkerrat saavat paljon huomiota. Niistä kirjoitetaan lehdissä huomattavasti enemmän kuin monista muista tietokirjoista. Halusimme nostaa myös sellaisia, jotka eivät ole saaneet niin paljon huomiota. Esimerkiksi Naisten työt on jäänyt hyvin vähälle huomiolle ja aivan suotta.

SZ: Ja kun ajatellaan sitä valtavaa 120 kirjan massaa, niin totta kai mielellään luki sellaista, jossa on tuore näkökulma tai tuoreempi painotus. Ja kirjoittamisen armolahja, sitä pitää peräänkuuluttaa. Sitä on ja sitä ei ole.

JV: Paljon puhuimme siitä, onko kirjassa jotakin uutta ja omaperäistä, joko aiheen tai käsittelyn tai näkökulman kannalta. Ja näissä ehdokkaissa lähestulkoon kaikissa sitä on. No Karhun kainalossa on synteesi jo olemassaolevasta, mutta se taas on siinä lajissa erittäin hyvä.

SZ: Tietokirjoissahan on sellaisia, jotka kestävät vuodesta toiseen. Mutta nykyään tämä syklisyys ja kiivas tahti on sitä, että kirja on ”syksyn kirja” ja sitten se menee jäännöseriä myyvään kirjakauppaan.

JV: Se oli yksi kriteeri. Ajateltiin, että ehdokkaat saisivat olla kirjoja, jotka vielä parinkin vuoden kuluttua olisivat kurantteja. Tokihan voi käydä niin, että eurokriisi nyt ratkeaa jollain tavalla, ja sitten Eurokriisin anatomia ei olekaan enää niin kurantti, mutta muut kyllä hyvinkin kestävät.

Kanava-lehteä kustantaa Otavamedia, joka on myös SK:n kustantaja.