Johnsonin jäätikkö, Livingstonin saari, Länsi-Etelämanner, helmikuu 2020. Maapallon jäätiköistä 90 prosenttia on antarktisella alueella. Läntinen Etelämanner on sulanut itäistä Etelämannerta nopeammin. Etelämannerta uhkaa erityisesti meriveden lämpeneminen.

Jäljelle jää toivo

Espanjalainen Fernando Moleres valokuvaa kutistuvia jäätiköitä sumuisina, pilvisinä päivinä. Sulava maisema ei kaipaa taustakseen sinistä taivasta.

Johnsonin jäätikkö, Livingstonin saari, Länsi-Etelämanner, helmikuu 2020. Maapallon jäätiköistä 90 prosenttia on antarktisella alueella. Läntinen Etelämanner on sulanut itäistä Etelämannerta nopeammin. Etelämannerta uhkaa erityisesti meriveden lämpeneminen.

Fernando Moleres (s. 1963) on kuvannut vuosien ajan ilmastonmuutoksen vaikutusta jäätiköihin ja merijäähän.

Bilbaosta kotoisin oleva kuvaaja on tehnyt arktiselle alueelle yhteensä viisi matkaa. Hän on kuvannut kutistuvia jäätiköitä myös Etelämantereella ja Alpeilla.

Moleresin kuvat ovat yksivärisiä ja pelkistettyjä. Kaikki ylimääräinen on häivytetty pois. Jäljelle on jäänyt tyhjää hiljaista tilaa ja ”valkoista autiomaata”.

”Valkoisuus ja tyhjyys symboloivat paikkaa, joka voi kadota”, useasti palkittu Moleres sanoi National Geographic -lehdessä vuonna 2015.

Moleresin ”sulavat maisemat” muodostavat tarinallisen kuvasarjan. Sarja alkaa tuhansia vuosia vanhoista jäätyneistä maisemista – ikuisina pidetyistä – ja jatkuu sulavilla jäätiköillä.

Ilmastokriisin seurauksena jäätiköt kulkevat kohti ”hiljaista katoamistaan” ja ”näkymättömyyden rajaa”, Moleres on kuvaillut muutosta.

Hänen ensimmäinen matkansa suuntautui Grönlantiin vuonna 2014. Siihen oli syynsä. Pohjoinen arktinen alue on lämmennyt jopa kaksi kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin.

”Se on kaikkein herkin ja ratkaiseva alue ilmastokriisin kehityksen kannalta”, Moleres kertoo sähköpostitse.

Vuoden 2018 elokuussa Pohjois-Grönlannin vanhin ja tiivein merijää suli ensimmäistä kertaa. Sitä oli pidetty ikuisena.

Kutsuttu jopa ”viimeiseksi jääkaudeksi”.

Argentièren jäätikkö, Ranskan ja Italian raja, syyskuu 2019. Myös Alppien jäätiköt kutistuvat. Argentièren jäätikkö kohoaa 3 000 metrin korkeudessa. Vielä 1800-luvun alussa jäätikkö ulottui lähelle Argentièren kaupunkia, 1 250 metrin korkeuteen.

Argentièren jäätikkö, Ranskan ja Italian raja, syyskuu 2019. Myös Alppien jäätiköt kutistuvat. Argentièren jäätikkö kohoaa 3 000 metrin korkeudessa. Vielä 1800-luvun alussa jäätikkö ulottui lähelle Argentièren kaupunkia, 1 250 metrin korkeuteen.

 

Myssypingviinejä, Livingstonin saari, Länsi-Etelämanner. Etelämantereen pingviinikannat ovat vaarassa, koska erityisesti niemimaan länsipuolella merijää on vähentynyt merkittävästi. Samalla myssypingviinien pääravinnon merikrillin kannat ovat huvenneet.

Myssypingviinejä, Livingstonin saari, Länsi-Etelämanner. Etelämantereen pingviinikannat ovat vaarassa, koska erityisesti niemimaan länsipuolella merijää on vähentynyt merkittävästi. Samalla myssypingviinien pääravinnon merikrillin kannat ovat huvenneet.

Moleres muistelee yhtä unohtumatonta kokemusta. Se tapahtui Itä-Grönlannissa, talvella 2015.

Hän matkasi inuiittikalastajan kanssa koirareessä, Disco Bayn jäätiköllä. Eteen ilmestyi valtava jäävuori.

Moleres halusi ottaa kuvan jäävuoresta, kalastajasta ja koiravaljakosta. Kun hän alkoi kuvata, koirat pääsivät karkuun. Moleres jäi yksin keskellä jäätikköä, kun kalastaja lähti koirien perään toisen kalastajan moottorikelkan kyydissä.

”Tiesin, etten saa hermostua, mutta hengitykseni kiihtyi ja sydämeni löi”, hän kertoo.

”Jää tuntui välillä pettävän jalkojen alla. Ilmastonmuutos on ohentanut merijään kerrostumia. Monilla alueilla jäässä on halkeamia.

Grönlanti on ollut matkakohteista hankalakulkuisin, hän myöntää. Talvisin on liikuttava helikopterilla. Myrsky saattaa sulkea viikoksi mottiin.

Vaaran paikka voi tulla eteen myös silloin, jos kulkee liian läheltä isoa jäävuorta. Jäävuoresta saattaa olla satoja metrejä veden alla, näkymättömissä. Joskus jäävuoret halkeavat ja kääntyvät ympäri. Silloin ne voivat upottaa veneen. Osa kalastajista ei koskaan palaa.

Moleres pitää yhtenä Grönlannin upeimmista kuvauspaikoista Ilulissatin jäävuonoa. Sen kautta jäätiköstä irtoava jää kulkee ryminällä avomerelle. Valtavia kelluvia jäävuoria vieri vieressä.

Moleres ei koskaan lähde kuvaamaan, jos taivas on sininen ja sää kirkas. Jäätiköllä parhaita hetkiä ovat sumuiset, pilviset ja sateiset päivät.

Mont Blancin vuoristojäätikkö, Alpit, syyskuu 2019. Vuoristojäätiköiden kutistuminen vaikuttaa merkittävästi maanviljelyn ja vesivoiman tarvitseman veden saantiin, erityisesti kuivina kausina. Alpeilla on noin 5 000 jäätikköä. Uskotaan, että noin puolet niistä katoaa 20 vuodessa.

Mont Blancin vuoristojäätikkö, Alpit, syyskuu 2019. Vuoristojäätiköiden kutistuminen vaikuttaa merkittävästi maanviljelyn ja vesivoiman tarvitseman veden saantiin, erityisesti kuivina kausina. Alpeilla on noin 5 000 jäätikköä. Uskotaan, että noin puolet niistä katoaa 20 vuodessa.

 

Grönlannin itärannikko, kesäkuu 2015. Nasan satelliittikuvissa merijää on vähentynyt jatkuvasti vuodesta 1979. Merijään ja jäätiköiden sulaminen vähentää merien suolapitoisuutta ja nostaa veden lämpötilaa, mikä muuttaa merivirtoja ja niiden kautta sääoloja.

Grönlannin itärannikko, kesäkuu 2015. Nasan satelliittikuvissa merijää on vähentynyt jatkuvasti vuodesta 1979. Merijään ja jäätiköiden sulaminen vähentää merien suolapitoisuutta ja nostaa veden lämpötilaa, mikä muuttaa merivirtoja ja niiden kautta sääoloja.

Etelämantereelle Moleres matkusti vuonna 2020 espanjalaisella Hespérides-tutkimusaluksella.

Määränpää oli Livingstoninsaari. Siellä hän asui tutkimusasemalla yhdessä jäätikkötutkijoiden ja biologien kanssa. Muita ihmisiä ei ollut. Oli vain hiljaisuus.

Neitseellinen luonto jatkui ympärillä pidemmälle kuin silmä kantoi. Rannikolla oli muuta elämää: merieläimiä ja lintuja. Mursuja, merileijonia, pingviiniyhdyskuntia.

Tyly ilmasto ja maanosan hyödyntämisen kieltävä Antarktiksen sopimus ovat suojelleet aluetta, Moleres sanoo. Mutta ilmaston lämpenemiseltä se ei ole suojassa. Etelämantereella 90 prosenttia jäähyllyistä on sulamassa. Kesällä 2020 Antarktiksella mitattiin kaikkien aikojen lämpöpiikki, yli 18 astetta.

Aikooko Moleres vielä palata Etelämantereelle?

Ei ainakaan heti. Jos hän löytää rahoitusta, hän lähtee Alaskaan tai Siperiaan kuvaamaan ikiroudan katoamista.

 

Glasgow’n ilmastokokouksessa päätettiin Pariisin ilmastosopimusta tiukemmin yrittää rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu 1,5 asteeseen. Eri maiden pitää tarkistaa päästövähennyksiään viiden vuoden sijaan vuosittain.

Sisältö