Islantilaiskirjailija Kristín Steinsdóttir: Raha laiskistaa

Kirjailija Kristín Steinsdóttir halusi osoittaa taloushuuman sokaisemille islantilaisille, että niukkaakin niukempi elämä voi olla rikasta.

”Voi miten 2007”, huudahtaa kirjailija Kristín Steinsdóttir. Se on islantilaisten uusi sanonta. Sitä sopii käyttää kaikesta hulluuteen yltävästä menosta, joka muistuttaa Islannin rahamiesten touhuja ennen talousromahdusta vuonna 2008.

Kristín Steinsdóttir

Steinsdóttir kauhistelee sitä, miten tulivuoren tuhka on saanut ihmiset sekaisin. Kaikki haluavat syyttää jotakuta. Matkustajat hermostuvat, kun matkat venyvät päiväkaupalla. Lentoyhtiöt ovat niin huolissaan rahoistaan, että vaativat kiihkeästi koneita ilmaan. Mutta entä jos tuhka aiheuttaakin onnettomuuden, jossa kuolee ihmisiä?

”Eihän ketään voi syyttää, tulivuori on tulivuori. Ja mitä väliä on muutamalla päivällä? Ei se ole ihmisen elämässä aika eikä mikään”, Steinsdóttir sanoo.

Hautajaisvieras

Kristín Steinsdóttir tuli Suomeen markkinoimaan kirjaansa Omaa tietä (Lurra Editions 2010), joka oli 2008 Islannin ehdokas Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Kirja on 64-vuotiaan Steinsdóttirin toinen aikuisille suunnattu teos. Aiemmin hän on kirjoittanut kymmeniä lastenkirjoja ja -näytelmiä.
Steinsdóttirin kirja ilmestyi Islannissa 2006. Hän halusi kertoa sillä, että onneen ei tarvita rahaa.

”Mutta minä olen vain vanha vihainen nainen, eikä vanhoja ihmisiä kuunneltu. Me yritimme sanoa, että ei ole järkeä ostaa viidettä jeeppiä tai lentää Pariisiin shoppailemaan. Meidän käskettiin pysyä hiljaa, olla jarruttamatta kehitystä.”

Kirjan päähenkilö Sigprúdur on vanha, leskeksi jäänyt nainen. Hän kiertää vieraiden ihmisten hautajaisissa ja syö muistotilaisuuksissa, pujahtaa gallerioihin ja juo kuohuvaa avajaisten kutsuvieraiden joukossa. Työkseen hän jakaa lehtiä aamuisin. Koti on kellarihuoneisto, jossa sokeritoukat rapsahtelevat jalan alla.

Vieraan silmin Sigprúdurin elämä näyttää surkealta, mutta Steinsdóttirin luoma hahmo on älykäs, viisas ja onnellinen ihminen. Hän nauttii lämpimästä tunnelmasta vanhusten hautajaisissa ja rakastaa virsien laulamista. Näyttelyiden avajaisissa hän pohtii taiteilijoiden töitä. Sigprúdurin elämäntarina on täynnä vastoinkäymisiä, mutta silti elämä ei ole ollut onneton.

Päähenkilön suurin rikkaus on hänen mielikuvitusmaailmansa, jossa rakkaat ihmiset, myös kauan sitten kuolleet, ovat hänen kanssaan.

”Tällainen hahmo tuntuu olevan tuttu kaikissa Pohjoismaissa. Moni on kertonut tuntevansa jonkun samanlaisen”, Steinsdóttir toteaa.

Raha laiskistaa

Vaikka Islannin tilanne näyttää nyt surkealta, Kristín Steinsdóttir uskoo, että siinä on hyvät puolensa. Kulttuurielämässä on jaossa vain niukkuutta, mutta lopulta taide voi hyötyä tilanteesta.

”Kun rahaa on liikaa, ihmisistä tulee laiskoja. Nyt on yritettävä vieläkin enemmän, käytettävä luovuutta.”
Silti harmittaa, että ”meidän” on selvittävä, vaikka syyllisiä talouden ylikuumenemiseen ja romahdukseen on vain jokunen kymmenen.

”Todellisuudessa ’me’ elimme aivan tavallista elämää.”

Kuva Kaisa Rautaheimo