Timirin silmin

Venäläinen Ivan Timiriasew kuvasi Helsingissä sortokaudet, sodat ja myös kaupungin idylliä.

Ivan Timiriasew kameroineen. Kuva ajoittunee 1800–1900-lukujen vaihteeseen, jolloin hän aloitteli valokuvaamista.
Ivan Timiriasew kameroineen. Kuva ajoittunee 1800–1900-lukujen vaihteeseen, jolloin hän aloitteli valokuvaamista. © Schohin Wladimir/helsingin kaupunginmuseo

Keskellä sortokausia Helsinkiä ikuisti kamerallaan erikoislaatuinen mies: yhdentoista venäläisen kenraalikuvernöörin adjutanttina palvellut Ivan Timiriasew.

Timiriasew saapui Suomeen talvella 1890, aloitti harrastajavalokuvaamisen vuosisadan vaihteessa, haki Suomen kansalaisuutta bolševikkivallankumouksen jälkeen ja ryhtyi eläkkeelle jäätyään ammattivalokuvaajaksi.

Vuosisadanvaihteen venäläistämistoimenpiteet rikkoivat suomalaisen sivistyneistön suhteet venäläiseen upseerikuntaan.

Kovaotteinen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov oli erityisen vihattu. Hän saapui Senaatintalon eteen kesäkuun 16. päivä vuonna 1904 ja jätti Timiriasewin pitämään seuraa tyttärilleen.

Bobrikov nousi yksin rakennuksen portaikkoon, missä senaatin entinen virkamies Eugen Schauman ampui häntä kolme kertaa. Bobrikov kuoli myöhemmin sairaalassa.

Vaikka Timiriasew edusti venäläisiä vallanpitäjiä, hän oli sovittelevan ja iloisen luonteensa ansiosta Helsingin seurapiireissä suosittu hahmo. Hufvudstadsbladet kutsui häntä jopa ”yhdeksi tunnetuimmista helsinkiläisistä”. Hänellä oli useita lempinimiä: Timiri, Timiiri, Timiren, Timi.

Haavoittuneita venäläissotilaita huhtikuussa 1915 Helsingin rautatieasemalla.

Haavoittuneita venäläissotilaita huhtikuussa 1915 Helsingin rautatieasemalla. © Ivan Timiriasew/helsingin kaupunginmuseo

Vapunviettoa Pohjoisesplanadilla vuonna 1912. Kuva julkaistiin Veckans Krönikassa kuvatekstillä ”Täällä ei tunneta ikävää!”

Vapunviettoa Pohjoisesplanadilla vuonna 1912. Kuva julkaistiin Veckans Krönikassa kuvatekstillä ”Täällä ei tunneta ikävää!” © Ivan Timiriasew/helsingin kaupunginmuseo

Helsinki näyttää 1900-luvun alun valokuvissa porvarilliselta. Timiriasew viihtyi kameroineen Esplanadin puistossa ja lasten parissa.

 

Kadunrakennustöitä nykyisen Keskuskadun kohdalla vuonna 1918. Timiriasew tallensi Helsingin muutosta, ja kuvia julkaistiin kuvalehdissä.

Kadunrakennustöitä nykyisen Keskuskadun kohdalla vuonna 1918. Timiriasew tallensi Helsingin muutosta, ja kuvia julkaistiin kuvalehdissä. © Ivan Timiriasew/helsingin kaupunginmuseo

Timiriasew lähti vuosituhannen vaihteessa mukaan amatöörivalokuvaajien toimintaan. Hänestä tuli yhdistysaktiivi, joka voitti kuvillaan lukuisia palkintoja.

Helsinki näyttää Timiriasewin 1900-luvun alun valokuvissa idylliseltä ja porvarilliselta. Timiriasew viihtyi kameroineen erityisen hyvin Esplanadin puistossa ja lasten parissa.

Parhaiten Timiriasew tunnetaan ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan poikkeusolojen valokuvista.

Ensimmäinen maailmansota ei vaikuttanut suomalaisten elämään yhtä dramaattisesti kuin useimpien eurooppalaisten kansojen. Sota näkyi kuitenkin Helsingin katukuvassa, kun kaupungista tuli venäläisjoukkojen kauttakulkusatama.

Timiriasew kuvasi sotilaita, sotakalustoa, elintarvikejonoja ja Helsingissä vieraillutta keisari Nikolai II:a. Erityisasemansa vuoksi hän pääsi ikuistamaan henkilöitä ja tilanteita, jotka olivat muiden kuvaajien ulottumattomissa.

Haavoittuneita sotilaita Timiriasew kuvasi kaunistelematta, mikä oli tiukan sotasensuurin vallitessa rohkea ratkaisu. Timiriasewin omat mielipiteet sotien ja konfliktisisällisen osapuolista eivät koskaan näkyneet hänen kuvissaan.

”Notkeita poikia Helsingin esplanadipuistossa.” Kuva julkaistiin Suomen Kuvalehdessä 30.6.1917.

”Notkeita poikia Helsingin esplanadipuistossa.” Kuva julkaistiin Suomen Kuvalehdessä 30.6.1917. © Ivan Timiriasew/helsingin kaupunginmuseo

Kokoomuksen pää-äänenkannattaja Uusi Suomi ylisti Timiriasewia muistokirjoituksessaan: tämä oli mukautunut suomalaisiin oloihin ja pysynyt Suomea kohtaan lojaalina.

 

Helsinkiläislapset tutustuvat saksalaisen vartiosotilaan hevoseen hotelli Kämpin edustalla vuonna 1918. Kämp toimi saksalaisjoukkojen päämajana.

© Ivan Timiriasew/helsingin kaupunginmuseo

Adjutantin virastaan Timiriasew jäi eläkkeelle juuri ennen Venäjällä noussutta lokakuun vallankumousta. Hän eli Helsingissä hiljaiseloa tammi–huhtikuussa 1918, jolloin kaupunki oli punaisten hallussa.

Kun saksalaisjoukot aloittivat 11. huhtikuuta Helsingin valtauksen, Timiriasew pääsi kuvaamaan sisällissodan tapahtumia. Myöhemmin kuviin tallentui vangittuja punaisia.

Timiriasew sai Suomen kansalaisuuden elokuussa 1918. Hän aloitti ammattimaisen valokuvaamisen ja oli arvostettu kuvaaja muun muassa Suomen Kuvalehdessä ja ruotsinkielisessä Veckans Krönika -aikakauslehdessä.

Suomen Kuvalehti esitteli Timiriasewin kuvia erityisesti ”Pääkaupunkiseuden päiväkirja”- ja ”Helsingin kuvia” -palstoilla.

Timiriasew kuoli lokakuussa 1927 kotonaan Töölössä. Kokoomuksen pää-äänenkannattaja Uusi Suomi ylisti häntä muistokirjoituksessaan: Timiriasew oli mukautunut suomalaisiin oloihin ja pysynyt Suomea kohtaan lojaalina asettumatta vaikeinakaan aikoina sortajan puolelle.

Lähteenä Iisa Aaltosen ja Elina Maaniityn teos Ivan Timiriasew. Helsinkiläinen valo- kuvaaja (Helsingin kaupunginmuseo ja Kustannusosakeyhtiö Parvs, 2021).

Sisältö