Hollywood suosii menneisyyden aiheita

elokuvateollisuus
Teksti
Karri Kokko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
nicole kidman ja hugh jackman

Unelmatehtaan studiot pukkaavat syksyllä valkokankaille retrotarinoita, joissa eletään esimerkiksi 1940-lukua ja 1700-luvun loppua.

Nicole Kidman ja Hugh jackman tähdittävät Baz Luhrmannin Australiaa.

“Näyttää siltä, että Hollywood yhdistyy tv:n historiakanavan kanssa”, tölväisee mediakriitikko Robert Thompson.

Periodielokuvien buumia on avaamassa Clint Eastwood, jonka syksyn filmi sijoittuu 1920-luvulle. Angelina Jolien tähdittämästä draamasta on käytetty kahta nimeä, The Changeling ja The Exchange.

Baz Luhrmann puolestaan ajoittaa suurfilminsä Australian tapahtumat toisen maailmansodan vaiheisiin. Sota-aikaan sijoittuvat myös Ed ZwickinDefiance, Mikael HåfströminShanghai ja Spike LeenMiracle at St. Anna.

USA:n etelävaltioiden tarina The Secret Life of Bees taas kertoo 1950-luvusta, jolla tapahtuu myös Leonardo DiCaprion tähdittämä Revolutionary Road.

Katolisen kouludraaman Doubtin epookki on 60-luku. Tuon aikakauden poliittista kähmintää saamme seurata Ron Howardin leffassa Frost/Nixon.

Etäämmälle menneisyyteen eli 1700-luvun lopulle kurkottaa pukudraama The Duchess, jonka pääosan esittää Keira Knightley.

Uusia piirteitä

Vaikka epookkifilmit eivät suinkaan ole uusi ilmiö Hollywoodissa, alan asiantuntijat ovat nähneet syksyn buumissa uusia piirteitä.

Ensinnäkin suuri määrä menneisyydestä kertovia filmejä tulee ensi-iltaansa lyhyellä, muutaman kuukauden jaksolla. Yleisö kyllä katsoo historiaan sijoittuvia filmejä, mutta haluavatko he niitä joka viikonloppu?

Lisäksi odotukset periodifilmien tuotolle ovat nyt tavallista kovemmat. Tämä johtuu siitä, että Hollywoodin syksyn ensi-iltojen määrä vähenee jopa neljänneksen verrattuna syksyyn 2007.

Kriitikot ovat epäilleet, että filmiyleisöt eivät pysty samaistumaan syksyn retroelokuviin. Studiot kuitenkin uskovat tehneensä oikean valinnan.

“Periodifilmistä voi riisua modernin amerikkalaisen ironian ja moniselitteisyyden. Jos sijoittaa tarinan menneeseen aikaan, niiden puuttuminen ei vaikuta vanhanaikaiselta”, korostaa Mojo-yhtiön johtaja Brandon Gray.


(STT–Reuters)