Hernekeittokansa

Laskiaisen perinneruoka on oiva retkimuona, joka taipuu myös kasvispihviksi.

Gourmet 12.02.2021 06:00
Jari F. Lampén
Hernekeiton voi myös soseuttaa samettiseksi.
Hernekeiton voi myös soseuttaa samettiseksi. © PAULA KUKKONEN/OM-ARKISTO

Laskiaistiistai on Suomessa perinteinen hernekeittopäivä, minkä tausta on uskonpuhdistusta edeltävässä ajassa. Laskiaisesta laskeuduttiin paastoon ja oli hyvä tankata vähän tukevammalla ruoalla ennen sydäntalven kilvoittelua.

Katoliset paastosivat perjantaisin, joten samasta syystä torstaista on tullut yleinen hernekeittopäivä. (Tosin katoliset paastosivat myös maanantaisin ja keskiviikkoisin, mutta rajansa hernekeiton syömiselläkin.)

Toinen teoria uskoo myös kyllästymisen voimaan, sillä suomalaiset maksoivat Kustaa Vaasalle (1496–1560) veronsa osittain elintarvikkeina, ja monet käyttivät maksuvälineenä nimenomaan kuivattua hernettä. Kerrotaan, että kuningas julisti torstain yleiseksi hernekeittopäiväksi koko valtakuntaan, jotta kansalaiset söisivät herneensä itse.

Talvisodan ruokahuolto perustui takavarikoituun hernesatoon.

Herneellä on kiistattomia ravitsemuksellisia etuja. Siinä on paljon hyvää kasvisproteiinia, se säilyy kuivattuna pitkään pilaantumattomana, ja sitä on helppo kuljettaa ja valmistaa ruoaksi.

Jere Nieminen kertoo kirjassaan Herne rokkaa (2008), että Suomen valtio takavarikoi koko hernesadon vuonna 1939, minkä jälkeen talvisodan ruokahuolto perustui pääosin hernekeittoon, jossa lihaa oli niukalti. Jatkosodassa tilanne oli tuskin parempi.

”Siellä se herne toverijaan ehtii, mutta turhaa on työnsä”, Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan Rahikainen kommentoi laihaa hernekeittoa.

Näitä lähtökohdista nykyarmeijan kasvisruokapäivästä valittaminen tuntuu poispilattujen nurinalta.

Ruotsinlaivoilla tehdään hernekeittoa edelleen torstaisin, mutta Ruotsin lipun alla seilaavilla laivoilla se keitetään keltaisista herneistä ruotsalaiseen tapaan ja Suomen lipun alla vihreistä suomalaistyyliin.

Ruotsalaista perua on myös rokan tarjoaminen lämpimän punssin kera.

 

Alusta pitäen tehdyn hernekeiton hankaluus on pitkä valmistusaika. Kuivattuja herneitä pitää ensin liottaa kylmässä vedessä yön yli ja sen jälkeen keittää miedolla lämmöllä useita tunteja.

Siksi parasta hernekeittoa saakin joukkoruokailupaikoissa, jossa keittoa tehdään tarpeeksi suuri erä kerrallaan. Hernekeiton maku vain paranee lämpösäilytyksestä tai uudelleenlämmityksestä.

Rokkaa voidaan myös parannella erilaisin lisäkkein, mutta liialliseen kikkailuun ei parane lähteä, ainakaan jos aikoo tarjota keittoa isommalle joukolle.

Tuttuja ovat muun muassa raaka sipulisilppu, leipäkrutongit ja meirami. Yllättävämpiä ovat tuore tai kuivattu korianteri, chili sekä wasabi.

 

Koko kansan ruokalaji hernekeitosta tuli vasta 1960-luvun alussa, kun Jalostajan säilykehernekeiton hintaa laskettiin menekin edistämiseksi.

Hernekeittopurkista tuli talvikuukausien peruseines, josta saatiin nopeasti ruokaa mökkiolosuhteissakin, vaikkapa hiihtoretken jälkeen.

Uudet sukupolvet ovat ottaneet hernekeiton luovasti haltuun.

Valmis, paksu kasvishernekeitto on leivitettynä oivallista kasvispihvimateriaalia. Retkeilijät ovat puolestaan keksineet, että kun valmiin hernekeiton kuivaa uunipellillä, siitä saa retkilounaan, joka ei paina juuri mitään.

Kuivattu hernekeittoaines pannaan aamulla ruokatermokseen ja kaadetaan kiehuvaa vettä päälle ja sekoitetaan. Lounasaikaan mennessä keitto on valmistunut itsestään.

Valinnat
elokuva

No Time to Die -elokuvaa tarjottiin suoratoistopalveluille 600 miljoonan dollarin hintaan. Siihen eivät Netflix ja AppleTV+ taipuneet.

sarja

Elisa Viihde on noussut nopeasti Ylen jälkeen Suomen toiseksi merkittävimmäksi draaman tuottajaksi.

levytärpit

Makuuhuonesoulin lisäksi Aaron Frazerin Introducing...-debyytiltä löytyy laaja kirjo tyylejä, jopa hip hop -rytmejä.

Valokuva

Katuvalokuvauksen mystisen taiturin Vivian Maierin töitä nähdään taas Helsingissä.

levy

Foo Fightersin Medicine At Midnight -levyn musiikki on hyvin tehtyä, tehokasta ja tarttuvaa, mutta myös rockia rockin itsensä takia.

tietokirja

Miikka Tammisen tietokirja antaa historialliset juuret hirviöille, joista osa on yhä käytössä esimerkiksi populaarikulttuurin maailmassa.

Avainsanat
Sisältö