Hanna Sarén

Kulttuuri 21.8.2007 11:15

Muotisuunnittelija elää pientä elämää ja yllättyy itsekin omista kyvyistään.hanna sarén

Teksti Emma Suominen
Kuva Kaisa Rautaheimo
(SK 33/2007)

Helteinen kesä 1999, Helsinki.

Hanna Sarén suunnittelee freelancerina nuorisoasusteita, kenkiä ja laukkuja, ja haaveilee omasta tuotemerkistä. Sormet syyhyävät tekemään muitakin työvaiheita kuin pelkkää piirtämistä. Vuokrakämppäkin ahdistaa.

Mutta onhan hänellä puukenkä. Sarén on suunnitellut puukengästä naisellinen version, jonka pohjan muotoilussa on ollut fysioterapeutti mukana. Keveisiin puupohjiin on lisätty metallikoristeltu nahkaremmi. Idea on käytännöllinen, Suomessa kun ei enää osata tehdä nahkapohjaisia kenkiä. Puuta ja puukäsityöläisiä sen sijaan riittää.

Sarénilla ei ole vielä omaa työtilaa. Hän ompelee kenkien nahkaosat keittiön pöydällä ja tekee puukengilleen nettisivustoa. Siitä tulee portfolio kansainväliseen työnhakuun. Kohta hän heittää hyvästit Suomelle, kuten kummitäti aikoinaan.

Pian ryhmä japanilaisia sisäänostajia matkustaa Suomeen ja löytää Sarénin puukengät. Japanilaisia viehättää uuden ja vanhan kohtaaminen. Puisista kengistä heillä on tuhansien vuosien perinteet, mutta Sarénin kengät ovat erilaiset, modernit. Ryhmä tilaa niitä 300 paria.

Puukengät lanseerataan Japanissa Hanna Sarénin nimellä. Puolen vuoden kuluttua japanilaiset ostajat ovat taas Suomessa. Sarén näyttää heille portfoliotaan, ja he kehottivat häntä tekemään vaatemalliston kenkien seuraksi. Jos vain teet, me kyllä ostamme, he vakuuttavat.

Sarén alkaa suunnitella vaatemallistoa naisille: housuja, hameita, puseroita, lisää kenkiä ja laukkuja.

Työ ei ole ainoa elämän osa-alue, jossa tapahtuu. Sarén löytää unelmiensa asunnon Punavuoresta, eikä asu siellä kauan yksin.

Lokakuussa 1999 Sarén tapaa luovan talouden tutkijan Jussi Tiilikan Helsingin yössä. Kihlajaisia vietetään karkauspäivänä 2000, Sarén kosii.

”Huokailen tosi paljon tällä hetkellä”, Hanna Sarén sanoo nyt. Hän istuu itävaltalaisessa kahvilassa Helsingin keskustassa.

Muotisuunnittelijalla on meneillään vuoden kiireisin aika. Syy löytyy messuista. Niitä on koko syksy täynnä, ja keväällä taas seuraavat. Uusien vaate-, kenkä- ja laukkumallistojen suunnittelu, toteutus ja viimeistely työllistävät. Messuilla kaiken pitää olla tiptop, siellä ratkeaa, kuka myy Hanna Sarénia ensi kesänä, ja miten suuria tai pieniä tilauksia asiakkaat tekevät.

Messuilla muotiliikkeiden ja myymäläketjujen sisäänostajat etsivät uusia tuotteita ja miettivät, pitäisikö vanhat merkit säilyttää valikoimassa vai ei. Esimerkiksi Pariisin muotimessuilla Sarénin tuotteet kilpailevat tuhansien samankokoisten merkkien kanssa.

Sarénin päivät alkavat messukauden alusta huolimatta kaikessa rauhassa, niin tänäänkin. Aamutoimiin kuluu noin kaksi ja puoli tuntia. Sarén valmistaa huolella aamiaisensa – hän rakastaa aamiaista – ja nauttii sen ajan kanssa. Sitten on vuorossa aamukylpy. Sarén valitsee päivän asunsa ohjelmaan sopivaksi. Tänä aamuna hän silitti lilan silkkitopin ja petrolinsinisen minihameen ja yhdisti ne kirkkaanpunaisiin tolppakorkokenkiin.

Sitten hän suunnisti työpaikalleen, omaan myymäläänsä. Se avattiin elokuun viimeisenä päivänä 2006. Sopiva tila löytyi Fredrikinkatu 45:stä, myymälän yhteyteen sai pienen näyttelytilan asiakastapaamisia varten ja yläkertaan ompelimon.

Oman tuotemerkin takaa löytyvä Ultimate Design Oy on ollut vuodesta 2002 perheyritys. Silloin Jussi Tiilikka pyysi päästä vaimolleen toimitusjohtajaksi. Yritys tekee myös suunnitteluprojekteja, joissa läheskään kaikissa tekijän nimi ei näy.

Sarénilla ja Tiilikalla on monta rautaa tulessa. Ensi kesän vaatemallisto lanseerattiin juuri Kööpenhaminan messuilla, lokakuussa julkistetaan ensimmäinen Hanna Sarén -lastenvaatemallisto. Syyskuun alussa julkistetaan Sarénin L’oréalille suunnittelema keräilytuote. Syyskuussa vuorossa ovat myös muotinäytökset Tukholman Koskenkorva Event -tapahtumassa ja Helsingin Kaapelitehtaalla.

Mistä kaikki projektit oikein tulevat?

”Meille soitetaan. Hyvä niin, sillä emme Jussin kanssa ole mitään pr-tykkejä.”

Hanna Sarén -tuotemerkin vaatteita, laukkuja ja kenkiä on myyty enimmillään 200 myymälässä ympäri maailman. Nyt myymälöitä on vähemmän, kun yhteistyö puukengät Japaniin tilanneen Beams-myymäläketjun kanssa on päättynyt.

”Beams myi puuvillaista, selkeälinjaista ja modernia, minä halusin tehdä jotain mutkikkaampaa ja edistyksellisemmistä materiaaleista. Uudet tuotteemme eivät enää istuneet heidän konseptiinsa”, Sarén selittää.

Häntä kiehtovat tällä hetkellä erilaiset silkit ja metallisoitu puuvilla. Niitä nähdään Sarénin työstäminä kymmenessä maassa, Euroopassa ja Aasiassa.

Joinakin päivinä Sarénista tuntuu kuin ympärillä olisi vain viiliä. Silloin mikään ei haise tai maistu millekään ja hän kulkee kaikkien kauniidenkin asioiden ohi. Silloin ei voi suunnitella mitään.

Sarén suunnittelee mallistonsa jo vuotta etukäteen, nyt lanseerausvuorossa on kevät-kesä 2008. Muodot, pinnat ja värit kypsyvät kangas- ja värikirjoja selailemalla, osa kangasvalinnoista on tehty jo alan messuilla. Ideoiden siirtäminen paperille on suunnitteluprosessin nopein vaihe.

”Jonakin päivänä Jussi sanoo, että no niin, nyt pitäisi tehdä mallisto, huomenna vain piirrät. Ja parissa päivässä mallisto on valmis.”

Tuoreen malliston selkäranka on valkoinen, käsin kirjailtu silkkihaalari. Sarén halusi tehdä maskuliinisen ja räätälöidyn talvimalliston jälkeen jotain herkkää ja puuterista.

”Kukkamekko olisi ollut liian ennalta-arvattava. Housuhaalarissa yhdistyy jotain uutta ja vanhaa. Se oli ensimmäinen malli, jonka halusin tehdä rekkiin roikkumaan koko malliston kulmakiveksi.”

Haalari on vaikea myydä, Sarén tietää sen. Mutta aina ei voi ajatella rahaa.

Sarén suunnittelee vaatteet ja asusteet johonkin tiettyyn hetkeen ja tunnelmaan. Silkkihaalarin Sarén sijoitti kuumaan kesäiltaan, kun lähdetään tyttöporukalla ulos.

Suunnitteluprosessilla on oltava alku ja loppu. Loppu on silloin, kun suunnittelijan työ päättyy ja tuote on valmis. Alku seuraa heti perässä.

”Messuilla, kun uusi mallisto on esitelty, tulee tyhjä hetki. Silloin kaikki on vielä mahdollista ja olen avoin uudelle. Mietin, mitä en ole vielä tehnyt, millaisia uusia materiaaleja en ole vielä kokeillut. Seuraavana päivänä hetki on jo ohi, koska uuden rakentaminen on jo alkanut.”