Haluatko lainata porakoneen tai hiiripuvun? Kirjasto ei ole enää entisensä

Vuonna 2030 et ehkä enää tunnista kirjastoa. Varaudu kolmeen suureen muutokseen.
Teksti Veera Jussila Kuvat Riikka Hurri
Kulttuuri 22.8.2014 05:00

1. Palvele itseäsi

Hiljaisessa taajamassa kirjastonhoitaja on paikalla joskus tai ei ollenkaan.

.

Toisella puolella on hautausmaa ja suljettu pankki, toisella toinen suljettu pankki.

Marenginpunaisen kivitalon seinässä lukee ”Kunnantoimisto”. Mutta Mietoinen ei ole vuoden 2007 jälkeen ollut kunta, vaan osa Mynämäkeä.

Takapihalta kuuluu piippaus. Viktoria Kulmala avaa oven kirjastokortilla.

Kulmala on Mynämäen kulttuuri- ja kirjastopalveluvastaava. Auton etupenkillä on lettujauhepussi, kädessä S-marketin vihreä kassi, jota venyttävät kymmenet dekkarit ja kotimaiset romaanit.

Kun kirjastovirkailija on lomalla, Kulmala kuskaa kotimatkoillaan kirjoja Mynämäen pääkirjaston ja Mietoisten sivukirjaston välillä. Mietoisten itsepalvelukirjasto on auki aamuseitsemästä iltayhdeksään, mutta siellä ei ole töissä ketään.

sk_kirjasto-3

Heidi Saarinen, Mietoinen. ”Lainasin Virpi Hämeen-Anttilan kirjan Päivänseisaus. Kirjaston ’pääkäyttäjä’ kotonamme on 4-vuotias tytär.”

Vuonna 1960 Suomessa oli 4 007 kunnan- tai kaupunginkirjaston toimipistettä. Sitten väki lähti kaupunkeihin. Vuonna 1980 toimipisteitä oli 1 608. Vuonna 1999 niitä oli 948. Uusin tieto on viime vuodelta: 815.

Viime vuonna joka viidennessä kunnassa suunniteltiin toimipisteen tai kirjastoauton lakkauttamista, selviää Suomen kirjastoseuran ja Kirjastot.fi:n kyselystä. Kirjastoseura on povannut vuodesta 2014 lakkautusten ennätysvuotta. Esimerkiksi Lahdessa, Jyväskylässä ja Kuopiossa on lakkautettu tänä vuonna kirjaston toimipisteitä.

Kirjastolain mukaan joka kunnan pitää järjestää kirjastopalvelut. Käytännössä joka kunnassa on ainakin yksi kirjasto. Kun kolmesta kunnasta tulee kuntaliitoksessa yksi, lopulta kolmesta kirjastosta jää helposti jäljelle yksi.

Kyselyssä tarkasteltiin erikseen kymmentä kuntaa, joissa tehtiin kuntaliitos vuonna 2009. Kaikissa kirjastojen aukioloajat kutistuivat.

Tilanne tietysti muuttuu, jos kirjastot toimivat ilman henkilökuntaa.

 

Mietoisissa kirjasto joutui ensin evakkoonpari vuotta sitten, kun koulun keittiö tarvitsi sen tilat.

Sitten turhaksi jääneestä kunnantalosta tehtiin talkoilla kylätalo. Siellä oli tilaa myös kirjastolle.

Noin 2 700 asukkaan Mietoisilla piti kuitenkin tehdä valinta.

Mynämäen pääkirjastossa oli 4,5 työntekijää. Mietoinen olisi voinut saada heistä puolikkaan, ja hän olisi pitänyt kirjastoa auki kaksi päivää viikossa.

Kolmessa vuodessa puolikkaan ihmisen palkkaan olisi kulunutnoin 50 000 euroa. Itsepalvelukirjaston Axiell-järjestelmä maksoi suunnilleen saman verran. Siihen päädyttiin.

Huoneita on kaksi. Toinen on varattu dekkareille. Poliisin eristämä alue, lukee nauhassa kirjahyllyn ympärillä. Valvontakamera näkee, kun Kulmala latoo hyllyyn palautettuja kirjoja: Anna-Leena Härköstä, Mary Higgins Clarkia.

On heinäkuinen perjantai. Paikalla ei ole muita. Kuukausittain käyntejä on 200–300.

”Se on ihan hyvä.”

Työssäkäyvät hakevat varaamiaan kirjoja iltaisin. Osa on Kulmalalle uusia kasvoja.

Toisaalta osa entistä kirjastoa tukeneista on siirtynyt pääkirjaston asiakkaiksi.

Kulmala toivoo, että Mietoisiin voitaisiin ensi vuonna ostaa näyttö, jolla asiakkaat voisivat soittaa Skype-puheluita pääkirjastoon.

Reissuvihkosta päätellen lainaustekniikka toimii vaihtelevasti.

”Tämä ei ole kaikille hyvä ratkaisu, mutta tämä on meille erinomainen ratkaisu.”

63A9562

Maksim Haverinen, Helsinki. ”En lainannut mitään. Vein Taidehallin julisteita kirjaston seinälle.”

 

Esimerkiksi Turussa, Vantaalla, Oulussa, Hämeenlinnassa ja Alajärvellä on osittain itsepalveluna toimivia kirjastoja. Muun muassa Vaasassa ja Janakkalassa suunnitellaan sivukirjaston muuntamista itsepalveluun. Näihin kirjastoihin voi kulkea itse aamuisin, iltaisin tai kokonaisina viikonpäivinä – ei toistaiseksi öisin.

Itsepalvelukirjastoissa kulkukorttina toimii kirjastokortti. Lainat tehdään tavallisistakin kirjastoista tutuilla automaateilla, muuten ovihälyttimet huutavat.

Itsepalvelu jakaa alan mielipiteitä, sanoo Kirjastoseuran toimistopäällikkö Kristiina Kontiainen. Sillä voidaan venyttää kirjaston aukioloa. Se on myös keino saada kirjasto laskelmissa tehokkaammaksi. Illan lisätunneista ei tule lisäkuluja.

Paineita tehostamiseen on, koska yksi fyysinen kirjastokäynti maksaa nyt 6,21 euroa. Vuonna 1999 se maksoi 3,17 euroa. Esimerkiksi Espoo maksaa kauppakeskuksille kirjastoista kovaa vuokraa. Kunnatkin laskuttavat nykyisin kirjastoiltaan tiloista käyvän markkinahinnan.

Pelkona on kuitenkin, että itsepalvelulla säästetään syrjäyttämällä väkeä töistä.

”Valtavirta on, että kaikki palvelut menevät nettiin. Siinä vaiheessa on kauhean vaikea perustella kunnassa, että tarvitaankin vielä fyysinen kirjasto.”

Kirjastoa tarvitaan Kontiaisen mukaan eniten siellä, missä syntyy vähiten melua sen lopettamisesta.

Mikä mahti kirjastoja lopulta oikein karsii? Se riippuu Kontiaisen mukaan siitä, missä kirjaston asioista kunnassa päätetään. Kirjastoasioita saatetaan hoitaa koulujen kanssa sivistystoimessa, tai sitten ne niputetaan kulttuuriin.

Koulujen kanssa kirjastot näyttävät olevan paremmin turvassa ainakin pienissä kunnissa, Kontiainen sanoo.

”Kulttuuriasiat joutuvat ensin juustohöylän alle.”

 

Asia tulee entistä akuutimmaksi, jos eduskunta päättää syksyllä uudistaa valtionosuusjärjestelmän aiotusti.

Valtionosuudet kuntien peruspalveluille ovat tänä vuonna laskelman mukaan 8,6 miljardia euroa.

Rahan avulla pyöritetään esimerkiksi terveyskeskuksia ja päivähoitoa, mutta myös kirjastoja aineistohankintoineen.

Tähän asti kirjastojen korjaukseen, rakentamiseen ja kirjastoautojen ostamiseen on kuitenkin korvamerkitty 4,5 miljoonaa euroa erillisinä valtionavustuksina. Nyt myös nämä miljoonat sulautettaisiin koko peruspalveluiden miljarditukeen, kilpailemaan koulujen ja terveyskeskusten kanssa. Samalla monessa kunnassa eläköityvät sekä kirjastoauto että sen kuljettaja.

”Kaikki tietävät, että kunnat ovat täynnä homekouluja ja -päiväkoteja.”

Kontiaisen mukaan kirjastojen pitäisi nyt ujuttaa itsensä kunnissa osaksi vuonna 2016 uudistuvia opetussuunnitelmia.

63A9729

Antti Björklund, Espoo. ”Tulin hakemaan tiettyä kirjaa, Walter Lordin Titanicin kohtalonyötä. Haluan parantaa suomalaisen Wikipedian RMS Titanic -artikkelia.”

 

’Kyllä kaikki löysät on otettu aikoja sitten pois”, sanoo kulttuuriasiainneuvos Hannu Sulin opetus– ja kulttuuriministeriöstä.

Hän viittaa 1990-luvun lamaan, jolloin osa sivukirjastoista oli hänestä syytäkin lopettaa.

Nyt kaikissa lakkautuksissa on hänen mukaansa kyse enää kuntien rahapulasta.

Keskikokoisissa kaupungeissa keskitetään sen mukaan, minne ihmiset kulkevat töihin ja kauppakeskuksiin. Pohjois-Suomessa suositukset ihmisten lyhyistä kirjastomatkoista eivät ole ikinä toteutuneet.

Sulin katsoo Kontiaisen tapaan, että säästöpaineissa voi olla järkevämpää lakkauttaa sivukirjasto ja keskittyä kunnan pääkirjastoon.

Sulin hirvittelee samaa valtionosuusuudistusta kuin Kirjastoseurakin. Hän uskoo, että eräät jo valmiiksi nihkeät kunnat lykkäävät kirjastojen korjaamista loputtomiin, jos ne saavat vain yhden köntin rahaa.

”Meillä on kirjastoja, jotka ovat väistötiloissa tälläkin hetkellä.”

Jos päätös toteutuu, pitää Sulinin mukaan keksiä uusia tapoja tukea samaa asiaa – vaikka jakaa rakentamiselle rahaa kehittämisavustuksina. Sulin myös turvaisi kirjastojen varoja tiukemmalla yhteistyöllä koulu- sekä sosiaali- ja terveystoimen kanssa. Olisi toimintaa vaikka kotipalvelun ja myös kansalaisjärjestöjen kanssa.

Kun uudistuksiin kerran päästiin, niin Sulin räjäyttäisi koko nykyisen mallin kunnankirjastoista. Rahapula saattaakin hänestä olla ”näköalattomuutta”.

Suomessa voisi hänestä olla vaikka 20 päätöksiä tekevää kirjastolaitosta, joilla olisi nykyiset reilu 800 toimipistettä.

”Jokainen on kotoisin jostain. Mutta kun puhutaan palveluista, niin ei kunnalla pitäisi olla niin suurta merkitystä. Kunhan palvelut pelaavat.”

 

Mietoisten itsepalvelukirjastoon kuuluu kopinaa. Asiakas?

 Yläkerrassa asuva rouva, Viktoria Kulmala tunnistaa. Kylätaloon ei ollut varaa palkata emäntää, mutta rouva valvoo myös pihan puuhia, hän kiittää.

”Ei ketään tosiaankaan missään”, Kulmala ihmettelee ulkona.

Muutaman kilometrin päässä järjestetään kesätori. Torilla istuu Tapio Lehto, jolla on päässä kyläyhdistyksen lippis. Hän kertoo pitäneensä ”palopuheen” Mietoisten kirjaston puolesta ja ”kauhian kritiikin” itsepalvelukirjastosta.

Itsepalvelu on toiminut yllättävän hyvin, Lehto myöntää. Mutta Mynämäen kirjastossa hän käy yhä juttelemassa ihmisille.

63A9692

Katja ja Isla Vilkamo, Espoo. ”Lainasin bestseller-hyllystä John Irvingiä, lapsi valikoi Muumi-katselukirjan. Olen kuullut, että voisi lainata luistimet.”

2. Pakkaa pyyhe mukaan

Kirjastossa voi saunoa tai lainata hyppykepin. Hiljaisuuden ystävät pelkäävät.

.

Kokoushuonetta täyttää ukkosesta raskas ilma. Ollaan musiikkiin erikoistuneessa Kirjasto 10:ssä Helsingin keskustassa, Postitalon uumenissa.

Kirjastotoimen johtaja Tuula Haavisto odottaa vieraita Nagoyasta. Kymmenen kaupunginvaltuutettua ja kaksi virkamiestä haluavat tietää, mikä on tehnyt Suomen kirjastoista kuuluisia.

”Japani ei ole mikään kirjastomaa”, Haavisto sanoo.

Suomen yleisissä kirjastoissa on 33 miljoonaa kirjaa ja yhteensä 38 miljoonaa lainattavaa asiaa. Viime vuonna 2,04 miljoonaa suomalaista lainasi kirjastosta.

Vuonna 1999 lainaajia oli kuitenkin 2,42 miljoonaa. Mihin 400 000 on kadonnut, ja vielä kiihtyvää tahtia?

Kirjojen lainaus on laskenut selvästi vuodesta 2004, kertoo Tilastokeskus. Yliaktuaari Aku Alanen arvioi artikkelissaan, että tärkein syy on internetin käytön kasvu. Vuonna 1999 yli yhdeksän kymmenestä 15–24-vuotiaasta ilmoitti käyneensä kirjastossa vuoden sisällä, vuonna 2009 noin kahdeksan kymmenestä.

Noin kolmasosa nuorista ei lue koskaan huvikseen, selviää Nuorten vapaa-aikatutkimuksesta.

 

Huoneeseen pakkautuu pikkutakkinen seurue. Nagoyassa on 16 kirjastoa, kertoo kaupunginvaltuutettu Makoto Saito. Suomeen on tultu, koska täällä lainataan enemmän – miksi?

Lukemisintoa selittää perinne, Haavisto sanoo.

Kalevala taitaa olla maailman ainoa kansalliseepos, jossa taistelut käydään laulamalla eikä aseilla.”

Suomalainen tekee 17 lainaa vuodessa, Haavisto kertoo. Vieraat kirjoittavat ylös. Yksi riisuu pikkutakin ja pyyhkii hikeä otsalta.Haavisto huomauttaa, että kirjastoihin kuluu vain alle prosentti kunnan menoista, mutta yli 60 prosenttia helsinkiläisistä käyttää kirjastoa säännöllisesti.

”Ajatelkaa poliitikkoina, että kirjastojen panos–tuotos-hyöty on todella korkea.”

Ihmisten halutaan yhä lähtevän kotikoneiltaan ulos kirjastoon ja sieltä vaikka urheilemaan. Siksi yhteistyötä tehdään liikuntaviraston kanssa, Haavisto kertoo. Vieraat nyökkäilevät. Lainata voi kävelysauvoja, lumikenkiä ja työkaluja.

”Ihminen ei elämässään tarvitse porakonetta kauhean monta minuuttia.”

Haavisto heijastaa kuvan lainattavasta tavarapyörästä, jonka kontissa istuu koira. Seurueen jäsen ottaa kuvasta kuvan älypuhelimella.

Lähtiessä Makoto Saito kiittelee etenkin kirjastojen työtä liikuntaviraston kanssa.

”Henkilökunnan motivaatio on korkea.”

 

Suomessa monitoimikirjastot ovat herättäneet toraa. Ylen kyselyssä ihmiset syyttivät niitä ”puuhamaiksi” muuttumisesta.

Kirjastoseuran Kristiina Kontiaisen tausta on sivistystoimentarkastajana. Hän tietää, että kunnat saavat nykyään herkimmin rahaa juuri monikäyttöisiin kirjastoihin.

”Muunneltavuus on yksi selkeä kriteeri valtionavustuksen myöntämisessä.”

Tapahtumat ovatkin uusi mittari kirjaston käytölle. Toissa vuonna kirjastoissa järjestettiin 23 333 tapahtumaa, viime vuonna jo 27 776.

 

63A9865

Antti Lipsanen, Espoo. ”Palautin elokuvan Ted. Kirjojen puoli on heikentynyt. Pelkään, että vanhoja teoksia ei saa enää niin hyvin.”

Tuula Haavisto kävelee Töölönlahden konttorien keskellä.

Vastaan ajaa Alepan Kauppakassi.fi-auto. Kun ruokakin ostetaan netistä, on myös kirjaston syytä muuttua.

Tänne Töölönlahdelle pitäisi tulla 96 miljoonan euron Keskustakirjasto, jonne odotetaan arkipäivisin 10 000:ta kävijää. Sen pitäisi saada sinettinsä kaupunginvaltuustossa maaliskuun loppuun mennessä.

Keskustakirjasto tulee Haaviston mukaan näyttämään suurelta imurilta – kauniilta sellaiselta. Ennen kaikkea se ”valaa betonin uuteen kirjastokäsitykseemme”.

Kolmesta kerroksesta vain ylin, ”Kirjataivas”, muistuttaa perinteistä lukukirjastoa. ”Nörttivintti” on varattu työpajoille ja bänditreeneille. On kahvilaa, Kansallisen audiovisuaalisen instituutin elokuvateatteri ja sauna. Sadan neliön liiketilan vuokralainen on auki.

Hiljaisuus on kirjaston käyttäjille ”kuuma kysymys”, Haavisto sanoo. Melun sallimisessa aiotaan olla todella tarkkoja.

”Se kärsi inflaation, kun tulivat nämä isot perhekirjastot, jotka ovat vain yhtä tilaa.”

Haaviston sanoin Keskustakirjastoon pyritään luomaan erilaisia äänimaisemia. Palautteissa lapsetkin toivoivat sinne rauhallista tilaa.

”Ei sinne hoploppia haluta.”

Monitoimikirjastoja Haavisto kuitenkin puolustaa. Kun kirjat lainataan yhä enemmän itsepalveluna, henkilökunnan aikaa voidaan varata muuhun.

”Esimerkiksi liikuntavälineiden lainaus, josta paljon porua kuuluu, se menee ihan tuossa sivussa.”

Kevään uutisten perusteella Haavisto ei itse kaivannut kirjastoon saunaa?

Hän sanoo, että olisi kehittänyt lisää ajatusta ”opinsaunasta”, siitä, miten sauna liittyy kirjaston toimintaan.

”Mutta kun se on päätetty, että se sinne tulee, niin otetaan siitä ilo irti.”

 

Pitääkö kirjastojen kilpailla kaikkien alojen harrastajista – vaikka videopelaajista.

Pitää miettiä, mikä on kansalaisuutta, Haavisto sanoo.

”93 prosenttia suomalaisista pelaa.”

Konsoli- ja lautapelit ovat Haaviston mukaan kirjastoista tiiviisti lainassa.

Juostaanko vuoden 2030 kirjastossa juoksumatolla ja kuunnellaan podcasteja? Voi olla, Haavisto sanoo.

Malmön toimintakeskus Garaget on hänestä ”tarpeeksi kirjasto, muttei pelkkä kirjasto”. Siellä voi jutella kielikahvilassa ja paikata farkkuja. Lontoon Idea Store -kirjastot ovat hänen mukaansa onnistuneet piristämään nuupahtaneita alueita. Niissä on työnhakupalveluita ja neulontakerhoja.

Keskustakirjastossa ihmiset voivat antaa palautetta pienyrittäjien tuotteista, kuten mobiilisovelluksista ja ”aurinkolaturilla varustetuista vaellusrepuista”.

”Se synnyttää jotain sellaista, jota me emme vielä tiedä.”

Kirjastosta puhutaan kuin yliopistojen innovaatiohankkeista. Ne tulevatkin tekemään yhteistyötä.

Ennen kirjaston ja kaupan raja on ollut selkeä. Onko jatkossa?

”Minun sukupolvellani on vaistomaista epäluuloa kaupallista yhteistyötä kohtaan”, sanoo vuonna 1955 syntynyt Haavisto.

”Mutta jos yhteistyön paikka tulee, niin katsotaan, että miten tämä toimii ja miten tästä saadaan hyvä.”

63A9840

Inae ja Sinae Park, Espoo. ”Siskoni Sinae on lomalla Suomessa. Lainasin Peter Washingtonin Comic Poems -kirjan.”

 

3. Päädyitkö kauppaan?

Sähkökirja on ollut melkein täällä jo vuosia. Sen lainaaminen voikin kääntyä ostamiseksi.

.

 Kaivat lompakosta kirjastokortin, lunttaat asiakasnumeron ja näpytät perään tunnusluvun. Uusit pari lainaa, teet varauksen, kirjaudut ulos.

Vuonna 2010 tästä tuli Suomen yleisin tapa käyttää kirjastoa.

Kirjastossa käytiin viime vuonna netissä 53,2 miljoonaa kertaa, kun fyysisiä vierailuja oli 51,3 miljoonaa.

Myös e-kirjoja lainataan kirjautumalla niiden omaan järjestelmään asiakasnumerolla ja tunnusluvulla. Näytölle avautuu kokoelma, josta haluamansa kirjan voi klikata lainaan eli lukea sitä selaimessa tai ladata sen omalle koneelle. Palautus vaatii yhden klikkauksen.

E-kirjan lainaaminen ei ole mutkikkaampaa kuin varauksen tekeminen. Tähän asti verkkolainaamisen luvuissa ei kuitenkaan ole ollut pröystäiltävää.

Helsingissä tehtiin tänä vuonna kesäkuun loppuun mennessä 38 730 e-kirjalainaa. Viime vuonna lainoja oli 23 000, joten kasvu on ripeää. Silti osuus on promillien rippunen: vuonna 2013 kaikkia lainoja tehtiin yhteensä 8,9 miljoonaa.

E-kirjoja ei ole lainattu, koska lainaajia kiinnostavia kirjoja ei ole ollut tarjolla.

Helsingissä oli viime vuonna lainattavissa 3 900 e-kirjaa. Samat Pulkkiset ja Nousiaiset ovat kiertäneet aina seuraavalle lukijalle.

63A9783

Reino Jylhäkoski, Vihti. ”Tulin lukemaan Maaseudun Tulevaisuutta ja Kodin Pellervoa. Kantri-liitteen lainaan joskus mukaan.”

Kustantajilla on Kirjastoseuran Kontiaisen mukaan ollut ansaintalogiikka hukassa paitsi kuluttajien, myös kirjastojen suhteen. Sähköistä kirjastoa on odotettu ”huomenna tulevaksi kymmenen vuotta”.

Siksi MBNetin maaliskuinen uutinen olikin yllättävä. Kirjastojen kerrottiin ottaneen ”jättiharppauksen kohti digiaikaa”.

Kustantajat, kirjastot ja välittäjät olivat päässeet sopuun lisenssimallista eli siitä, miten e-kirjoja hankitaan kirjastoihin koko maassa. Eri malleja oli pilotoitu pari vuotta.

”Varon erittäin voimakkaasti sanomasta, että jokin olisi nyt valmis. Digitaalisessa maailmassa mikään ei ole valmista”, sanoo Virva Nousiainen-Hiiri, Helsingin kaupunginkirjaston toimistopäällikkö.

Huojentunut hän silti on.

Kun Jari Tervolta ilmestyy romaani, kirjasto voi ostaa e-kirjan jatkossa kustantajalta vuodeksi kerrallaan. Kirjasto päättää, haluaako se kirjaan yhden vai 20 yhtäaikaista lainaoikeutta. Tervon tapaiset bestsellerit ovat kirjastoille kalleimpia.

Isoista taloista Otava, Bonnierin WSOY ja Tammi ovat jo tehneet jakelusopimuksen Ellibsin eli kirjastojen käyttämän lainausalustan kanssa.

 

Nousiainen-Hiiri johtaa yleisten kirjastojen konsortiota, joka ajaa muun muassa aineistojen sähköistymistä. Neuvotteluissa on puitu hänen mukaansa ”tosi kipeitä asioita”.

Kirjastoja on kaihertanut, kun niiden e-kirjoissa ei ole ollut enempää hittejä. Lisäksi on hirvittänyt henkilökunnan paine opetella taas uutta.

 Kustantajat pelkäsivät Nousiainen-Hiiren mukaan, että raha karkaa kotikoneille saatavista kirjoista piratismiin.

”Kustannusala on varsin konservatiivista.”

Siitäkö on ollut kyse, Bonnier Books Finlandin kehityspäällikkö Johanna Snell?

”Se on vähän, miten sen esittää… Onhan kustannusala hyvin konservatiivinen.”

Snell vastaa WSOY:n ja Tammen sähkö- ja äänikirjoista. Monelle alalla työskentelevälle e-aineiston tekniikkaja talous ovat uusia asioita.

Pari vuotta vanhoissa kustannussopimuksissa ei välttämättä lue mitään e-kirjoista, saati sitten kirjasto-oikeuksista.

”Silloin meidän pitää olla yksi kerrallaan kirjailijoihin yhteydessä ja kysyä, saako kirjasi laittaa e-kirjana kirjastolainaukseen.”

Toisin kuin painetuista kirjoista, kirjailija ei saa e-kirjoista lainauskorvausta, vaan osan tuotosta kustantajalta.

”Osaa kirjailijoista huolettaa, miten tämä vaikuttaa heidän toimentuloonsa.”

Muun muassa siksi yksi käyttöoikeus on kirjastolle kalliimpi kuin sama kirja painettuna.

63A9758

Warda Muuse ja Hibo ja Hani Ismail, Espoo. ”Tänään ei lainata, vaan otan kopioita ja siirrän tiedostoja omaan sähköpostiini.”

 

Kirjastojen tapa hankkia kirjoja mullistuu myös henkisesti.

Tähän asti vaikkapa Käpylän kirjasto on voinut valita kirjansa itse. Jatkossa sen e-kirjat valitsee pääkaupunkiseudun Helmet-kirjasto. Turun ja Mynämäen e-kirjat valitsee Varsinais-Suomen Vaskikirjastot.

Tarkoitus on, että koko maassa on joskus vain yksi e-kirjasto, jossa on kaikille sama valikoima.

”E-kirjasto ei tue sitä, että ajatellaan paikallisesti, vaan kansallisesti.”

Oikeastaan e-kirjat voi valita kuin globaalista karkkikaupasta. Amazon julkisti heinäkuussa Kindle Unlimited -palvelun, jossa voi lukea rajattomasti 600 000 kirjan valikoimaa reilulla seitsemällä eurolla kuussa.

Malli muistuttaa musiikkipalvelu Spotifyta. Miten kirjastojen musiikin sähköistyminen etenee?

”Pakko vain huokaista,” sanoo Nousiainen-Hiiri ja naurahtaa. ”Se on niin raastavaa.”

Spotifyn jälkeen tuntuu kuulemma siltä, että musiikkikirjasto voisikin keskittyä tapahtumiin, opastamiseen tai johonkin aivan uuteen. Kappaleita ei siis klikkailla lainaan?

”Se ei ole tulevaisuutta, vaan mennyttä.”

 

Kirjastot alkavat nyt opetella asiakasryhmiään kuin kaupat. Pitää tietää, ostaako Twitterissä hehkutettua nuortenkirjailijaa tarjolle lähinnä e-kirjana.

Keväällä pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastot hankkivatKatri HelenanTaivaan tie -teosta e-kirjana, jotta jonoja saataisiin purettua.

”Mutta se oli teos, joka ei kiinnostanut sähköisenä. Painettuna se kiinnosti, hyvin paljon.”

Kauanko kirjastot enää hankkivat painettuja kirjoja?

Nousiainen-Hiiri sanoo painettua romaania yhä ”sisäänvetotuotteeksi”. Sitä hankitaan niin kauan kuin sitä kustannetaan.

Vielä vuonna 2050? Nousiainen-Hiiri naurahtaa. ”Jos kustannusala on konservatiivinen, niin Suomikin on tietyllä tavalla konservatiivinen maa.”

E-kirjojen osuus kirjamyynnistä on korkeintaan prosentin luokkaa, Bonnier Books Finlandin Snell sanoo.

Sitten on vielä asia, josta kirjakaupat eivät huolehdi. Kirjastot ovat erottautuneet kaupoista tarjoamalla myös vanhoja kirjoja.

Kirjastoseuran Kristiina Kontiainen on huolissaan siitä, keskittyvätkö kirjastotkin pian vain uutuuksiin. Sähköisten käyttöoikeuksien uusimisista ei varmaan voi maksaa loputtomiin.

Tehtävät jaetaan, vastaa Nousiainen-Hiiri. Yleiset kirjastot tulevat keskittymään uuteen materiaaliin.

”Sanomalehtien kysyntä on kaksi viikkoa. Emme tarvitse niistä arkistoa, joka on 200 vuotta.”

Kansalliskirjasto ja tiedekirjastot ovat hänen mukaansa säilyttäviä kirjastoja.

63A9899

Patrik Levlin, Helsinki. ”Lainasin kaksi dekkaria ja Tintti-kirjan Yksisarvisen salaisuus.”

 Vuonna 2030 kirjastoissa on muuttunut ”kaikki”, Nousiainen-Hiiri uskoo.

Silloin e-lainaajat voivat luultavasti osallistua kirjastojen uutuuksien valintaan. Toisaalta kirjastot keräävät kauppojen tapaan lainoistamme massoittain dataa. Verkkokirjasto tekee sitten aiempien lainojen perusteella lukusuosituksia – ja myös ostosuosituksia.

Jatkossa kirjastolla saattaa olla verkossa katalogi, josta asiakas klikkaa itseään kiinnostavan kirjan. Jos se on suosittu, asiakas voi jonottaa sitä lainaan. Tai jos hän haluaa ostaa sen, hänet ohjataan kirjakaupan järjestelmään.

Ilmaisen ja kaupallisen raja siis murtuu?

E-kirjojen lisenssijärjestelmään on otettu mallia Yhdysvalloista ja Kanadasta, Nousiainen-Hiiri sanoo. Hän vinkkaa katsomaan, mitä esimerkiksi Torontossa tapahtuu.

Toronton yleisellä kirjastolla on simppeli hakukone. Löytämänsä kirjan voi varata kuin verkkokirjastoissa muutenkin. Alla on kuitenkin vaihtoehto: Buy Now From Indigo. Klikkaamalla sitä siirtyy ostamaan samaa kirjaa Indigo-verkkokaupasta. Kirjasto saa tuotosta pienen osan.

Kun tarkkaan katsoo, myös Helmet-kirjaston Ellibs-palvelu kysyy e-kirjan lainaajalta haalealla tekstillä:Haluatko ostaa tämän kirjan itsellesi? Klikkaaja ohjataan Ellibs-yrityksen omaan e-kirjakauppaan.

63A9598

Mikko Rissanen, sylissä Lauri Böhm, Helsinki. ”Asumme Saksassa ja olemme lomalla Suomessa. Meillä ei ole suomalaista kirjastokorttia, nyt vain lueskelemme. Olisi mukavaa, jos lastenosastolla saisi olla ääntä.”

63A9875

Anna-Liisa Fagerström, Helsinki. ”Lainasin lapsille Peppi-kirjoja ja itselleni Lynne Robinssonin Pilates-kirjan. Olemme vakiokäyttäjiä. Tavuviivakirjoja löytyy, mutta toivoisin lisää helppolukuisia kirjoja lukemaan opettelevalle lapselle.”

63A9633

Mona Martin, Helsinki. ”Lainaan aina vain englanninkielistä kaunokirjallisuutta ja dekkareita englanniksi ja ruotsiksi. Pidän englannin taitoa yllä lukemalla, ruotsi on äidinkieli.”

63A9665

Salla Ihanus, Espoo. ”Lainasin tällä kertaa muun muassa kirjan Miina ja Manu kirjastossa ja elokuvat Helinä-keiju ja Saapasjalkakissa. Lapset viihtyvät kirjastossa. En osaa kaivata mitään enemmän.”

63A9814

Tiina Piirainen, Vihti. ”Lainasin Siri Kolun Me Rosvolat -kirjan. Toivoisin, että palvelut pysyisivät tulevaisuudessa samalla tasolla eikä pieniä kirjastoja lakkautettaisi.”

63A9802

Kirsi Kukkonen, Vihti. ”Luin ensin Kotimaa-lehden. Sitten lainaan äänikirjan. Viimeksi lainasin äänikirjan Vihdin murteesta. En jaksa enää pitää kirjaa käsissä. Käyn täällä monta kertaa viikossa.”

Suomen Kuvalehti kuuluu samaan konserniin kuin kirjoja kustantava Otava.

Lähteenä on käytetty myös Ilkka Mäkisen toimittamaa Suomen yleisten kirjastojen historiaa sekä opetus- ja kulttuuriministeriön kirjastotilastoja.

Keskustelu

Ehkä on aika että muutkin kuin vanhat tamperelaiset kutsuvat kirjastoa lainastoksi.