Gourmet: Lisäaineet hämmentävät ruokaostosten tekijää

Julkaistu yli kolme vuotta sitten
lampaita
Kuva IstockPhoto.

Sallitut lisäaineet parantavat ruoan makua, rakennetta, väriä, säilyvyyttä tai muita ominaisuuksia. Silti tai juuri siksi niistä on tullut mörkö, joka halutaan häätää piiloon.

“Terve maalaisjärki jo sanoo, että turhaa kemiallista kuormitusta on hyvä välttää”, bloggasi hiljattain ruokaturvallisuuden ylin viranomainen, Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio.

Vahdimme tuoteselosteiden E-koodeja, mutta teollisuus on jo askelta pidemmällä. Teksteissä mainitaan joko lisäaine kokonaan tai sen kemiallinen nimi. Lisäaineita voidaan myös korvata kasviuutteilla. Asia on sama, mutta kuulostaa turvallisemmalta. Tuoteselosteet pitenevät, mutta eipä näy E-kirjaimiakaan, kun nopeasti silmäilee.

Tuoreen kyselyn mukaan 66 prosenttia suomalaisista haluaisi rajoittaa lailla sitä, montako eri lisäainetta elintarvikkeessa saa olla. He sanovat olevansa valmiita maksamaan enemmän lisäaineettomasta ruoasta. Niin olisin sanonut minäkin, jos kysely olisi kohdalle osunut.

Lisäaineiden saantiinkin voi vaikuttaa omilla valinnoillaan. Peruselintarvikkeet, kuten tuore liha, kala, kananmunat, maito, tuoreet vihannekset ja marjat ovat lisäaineettomia; myös luomutuotteissa niitä on huomattavasti vähemmän. Rasvasodan tuoksinassa Valion vanha iskulause voista aitona luonnontuotteena saa uutta kaikupohjaa. Mutta mitä meille juotetaan, kun tölkkimaitokaan ei enää vanhetessaan happane vaan pilaantuu?

Onnellisuus käy kalliiksi

Elintarviketeollisuus korvaa kalliimpia ainesosia halvoilla korvikkeilla, kuten aromeilla, täyteaineilla ja alkuperäisen kaltaisilla aineksilla ja antaa mainonnalla tuotteesta täysin vastakkaisen kuvan, toteaa Kuluttajaliiton elintarvike- ja ravitsemusasiantuntija Annikka Marniemi. Teollisuus on itse luomassa uskoa siihen, että oikeista ruoka-aineista tehtyä ruokaa saa halvalla.

Mutta kun ei saa.

Ostaminen merkitsee vallitsevan tilanteen hyväksymistä. Kuluttajan on ymmärrettävä oma vastuunsa ja otettava paikkansa osana ruokaketjua, Marniemi sanoo.

Ja kuluttaja ymmärtää. Silti huoli ruoan puhtaudesta vain kasvaa. Nyt valintoihin vaikuttaa myös eettinen huoli ilmastovaikutuksista ja tuotantoeläinten hyvinvoinnista. Mitä paremmat elinolosuhteet “onnellisille” kanoille, possuille ja lehmille voidaan tarjota, sitä kalliimmaksi se käy sekä tuottajalle että kuluttajalle. Laatu maksaa.

Syyllistynyt kuluttaja yrittää hankkia ruokansa ruokapiirien kautta suoraan tuottajilta tai jopa kasvattaa sitä itse. On tarve etsiä isoäidin reseptejä. Ruotsissa aidon ruoan puolestapuhujat ovat perustaneet Äkta vara -yhdistyksen.

Voimme haaveilla paluusta viattomuuden aikaan, mutta sitä ei enää tule. Siitä pitävät huolen jo ruokamellakat ja ympäristökatastrofit ympäri maailmaa.

Mutta nyt käsiksi lampaaseen ennen kun syömisestä menee ilo kokonaan.

Lammas ja ympäristö

Lammas pienentää omaa hiilijalanjälkeään olemalla monipuolinen tuotantoeläin. Se tuottaa lihaa, villaa ja lampaantaljoja ja osallistuu eläessään maisemanhoitoon. Suomessa lammasta syödään henkeä kohti noin puoli kiloa vuodessa, pääosin karitsanlihaa. Se on tyypillistä lähiruokaa, joka kulkee tuottajilta enimmäkseen suoraan kuluttajille.

Kotimaisen lihan osuus on vain viidennes koko kulutuksesta, sillä eniten syödään marketeista tuttua, Uudesta-Seelannista pakastettuna tuotua lammasta.

Lähde: Ruokatieto. E-koodioppaan voi tulostaa osoitteesta www.evira.fi (pdf).


Karitsan paahtopaistit

* noin kilo karitsan paahtopaistia
* oliiviöljyä
* 2-3 valkosipulin kynttä pilkottuna
* tuoretta rosmariinia
* timjaminoksia
* suolaa ja mustapippuria

Jos paistit ovat pakastettuja, sulata niitä jääkaapissa 1-2 vuorokautta, ota huoneenlämpöön noin tuntia ennen paistamista ja kuivaa. Tee niihin veitsellä muutama syvä viilto ja työnnä sisään rosmariinia. Ruskista paistit pannulla öljyssä, lisää viimeksi valkosipuli varoen sen polttamista.

Työnnä lihaan paistomittari ja paista 150-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, kunnes sisälämpötila on noin 53 astetta. Nosta lihat folioarkeille, ripsi päälle vähän paistoöljyä, suolaa ja pippuria sekä reilusti timjamia. Kääri foliot tiukoiksi nyyteiksi ja anna makujen tekeytyä.

Leikkaa ohuiksi viipaleiksi ja tarjoa esimerkiksi paahdettujen uunijuuresten kera.