Finlandia-palkinto: Antti Hyry osasi kuvata uunin rakentamisen

Riitta Kylänpää
Kulttuuri 2.12.2009 10:00
Antti Hyry Antti Hyry Espoon-kotinsa lähistöllä. Kuva Kaisa Rautaheimo.

Antti Hyryn kiireetön kerronta lumosi palkinnosta päättäneen kulttuurineuvos Tuula Arkion. ”Oloni oli tyven ja hyvä luettuani Uunin”, Arkio totesi luovuttaessaan palkinnon kirjailijalle. Hyry kertoi SK:lle tunnelmistaan seremonian alla.

Antti Hyry, onko teillä koskaan kiire?

”Kun kuumassa 450 asteen uunissa paistaa leipiä.”

Kirjassa kuvaatte hienosti luontoa. Jos olisitte maisema, minkälainen se olisi?

”Kevät, ja kullerot kukkivat ja koivuissa hiirenkorvat.”

Kun romaanin uuni on vihdoin valmis, Pietari ja Hanna paistavat siinä leipää. Milloin orsileipä maistuu parhaalta?

”Vasta paistettuna kotona, tai Vuosiojalla pienellä nuotiolla rosvonnakkien kanssa.”

”Parhaani tein”, sanoitte syyskuussa tavatessamme. Mitä teitte selvitäksenne hetkistä, jolloin kirjoittaminen takkuili?

”Ajattelin, että kirjoitan muutaman lauseen ja joskus se rupesi jatkumaan.”

Minussa Uunin lukeminen herätti lapsuusmuistot mummolassa. Mitä kaipaatte omasta lapsuudestanne?

”Kaikkea, uutta aloitusta.”

Voiko kirjailijaksi ryhtymisenne palauttaa yhteen ainoaan hetkeen tai oivallukseen?

”Tuntui, että tämä on sanottu nyt tässä.”

Romaanin Pietari haaveilee urkujen rakentamisesta. Kertooko seuraava romaaninne urkujen rakentamisesta?

”Ei kai.”

Mikä uruissa kiehtoo teitä?

”Niitten yksinkertainen selvä rakenne, pannaan vain puupalikoita oikeaan järjestykseen.”

Matti Mäkelä arveli Hesarin kritiikissään, että olette sokea muulle maailmalle. Pahaa romaanissanne ei mainita kertaakaan. Haluatteko kieltää pahuuden?

”Ihmisen elämä on myönteinen ilmiö.”

Mitä sanotte siihen, että kritiikeissä tekstiänne on moitittu myös yksitoikkoiseksi?

”Olen samaa mieltä.”

Teillä on kuusi lasta ja 48 lastenlasta ja lastenlastenlasta. Mistä toivotte heidän muistavan teidät?

”Vaikea sanoa, kaikenlaisesta.”

Seuraava hieno katkelma on romaanistanne: ”Tuli sellainen olo, jota ei oikein osaa sanoa, joka ihmiselle voi tulla. Oli kirkas ja viileä kevät, koulu käyty läpi ja edessä kesä ja tulevaisuus, jotka jo kaikki takana.” Minkälaisessa tilanteessa se syntyi?

”Sitä on vaikea sanoa. Tuli vain sellainen olo.”

Mitähän jo edesmennyt kalakaverinne kirjailija Paavo Rintala tuumaisi Finlandia-palkinnostanne?

”Ei olisi vastaan pannut.”

Romaaninne on kuvaus myös entisaikojen yhteisöllisyydestä. Näettekö merkkejä sen paluusta?

”Minulle on tuttua tämä yhteisöllisyys. Elinkelpoiset piirteet varmaan vahvistuvat.”

Kirjoitatteko parhaillaan jotakin?

”Enpä taida.”

Miten kuvailette mielentilaanne nyt voitonhetkellä?

”Oloni on tyven.”

Antti Hyry vastasi toimittajan kysymyksiin sähköpostitse.

Hyry oli SK:n laajassa haastattelussa juuri Uuni-romaanin ilmestyttyä. Lue juttu pdf-tiedostona (SK 40/2009).

Arvioita Finlandia-palkitusta kirjasta:

Parnasso (6/2009)

Helsingin Sanomat (2.10.2009)

Turun Sanomat (1.12.2009)

Kauppalehti (2.10.2009)

Uusi Suomi (3.10.2009)

Keskustelu

”Kirjassa kuvaatte hienosti luontoa […] Seuraava hieno katkelma on romaanistanne […] Romaaninne on kuvaus myös entisaikojen yhteisöllisyydestä […]” (Riitta Kylänpää, suomenkuvalehti.fi 2.12.2009)

”Kirjan loppu on valoa.” (Riitta Kylänpää, Suomen Kuvalehti 40/2009)

”Myös Antti Hyryn Uuni, jossa ei muuta tehdä kuin rakennetaan uunia, tavoittelee palkintoa.” (Riitta Kylänpää, suomenkuvalehti.fi 12.11.2009)

Kiva, että vaihteeksi lestadiolaiset nousevat otsikoihin positiivisessakin valossa. Antti Hyry edustaa tässä ristiriitoja herättäneessä herätysliikkeessä maan hiljaisia, jotka tyytyväisenä elävät arkeaan. Samaa henkii myös Kullervo Hulkon elämä, josta oli juttu edellisessä SK:ssä. Kalakaveri Paavo Rintalan suhde lestadiolaisuuteen tosin oli ristiriitaisempi, välillä sisällä ja välillä ulkona, lopulta muistaakseni kuitenkin sisällä. Tosin lestadiolaisuuden ansiosta Hyry tuskin Finlandiaansa sai, mutta sanottasko, että siitä huolimatta.