Kalifornian unelmia

Once Upon a Time in... Hollywood on pehmeä ja suorastaan pörröinen elokuva.

elokuva
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Sitä Hollywoodia, johon Quentin Tarantinon uusi elokuva sijoittuu, ei enää ole. Eikä sitä koskaan ollutkaan, vaikka tarinan henkilöistä monilla on vastineensa historiassa. Once Upon a Time in… Hollywood on mahdollisuus hengailla historiallisessa Los Angelesissa sellaisena kuin se Tarantinon elämänmittaisen elokuvahulluuden kautta suodattuu.

Silti elokuva ei ole ainoastaan fetissejä ja selkääntaputtelua. Tarantinolainen itsetietoisuus on tarkoittanut kaikissa hänen elokuvissaan, että henkilöt elävät ikään kuin elokuvien ja rikoskirjallisuuden lainalaisuuksien maailmassa.

Samoin Once Upon a Time in… Hollywood tietää, että mielikuvamme menneistä aikakausista perustuvat pitkälti näkemiimme elokuviin. Fiktio ja totuus menevät sekaisin, koska janoamme nostalgiaa ja legendoja.

 

On vuosi 1969. Television lännensarjojen tähti Rick Dalton (Leonardo DiCaprio) saa kuulla madonluvut menestyvältä tuottajalta (Al Pacino). Koska Daltonille tarjotaan enää rooleja pahiksina, joita uudet sankarit vetävät köniin, ihailtuna olemisen aika on ohi.

Daltonin paras ystävä ja huolenpitäjä on hänen sijaisnäyttelijänsä Cliff Booth (Brad Pitt). Itsesääliin ja yleiseen pöljyyteen vajoava Dalton on menettänyt ajokorttinsa, joten Booth myös kuskaa häntä pitkin Los Angelesia.

Tarantino jongleeraa Hollywoodin myyteillä samaan tapaan kuin hän kirjoitti historiaa uusiksi Kunniattomissa paskiaisissa, jonka lopuksi Hitler ammuttiin konepistoolilla. Toinen maailmansota tarjosi näyttämön, jolla Tarantino sai todistaa nokkeluuttaan ja kertojan kaikkivoipuutta. Tällä kertaa tarinan jokainen yksityiskohta voidaan kytkeä elokuvan ja television historiaan. Koska nämä asiat ovat hänelle kaikki kaikessa, Once Upon a Time in… Hollywood huokuu suurta rakkautta.

Elokuvahullut voivat pohtia Daltonin tilanteen yhtäläisyyksiä Burt Reynoldsin uraan 1960-luvulla sekä miettiä, kuinka suoraan Boothin vaimon väitetty kohtalo liittyy Natalie Woodin kuolemaan 1982. Tarantinon kuvitelmassa Steve McQueen (Damian Lewis) on lempeänoloinen ja mietteliäs tyyppi, vaikka oikean McQueenin luonne oli tiettävästi kovin toisenlainen. Booth kohtaa myös Bruce Leen (Mike Moh) – ehkä tosin vain päiväunessaan.

 

Quentin Tarantino.
Quentin Tarantino. © Franco Origlia / Getty images

Olennaisin kytkös todellisuuteen on elokuvan kolmas keskushahmo, Margot Robbien näyttelemä Sharon Tate. Hänen läsnäolonsa on muistutus yhdestä Hollywoodin historian kauheimmsta murhenäytelmistä. Myös Charles Manson, jonka johtama jengi surmasi Taten ja neljä muuta elokuussa 1969, nähdään pahaenteisessä ja silti melkein farssimaisessa kohtauksessa Damon Herrimanin esittämänä.

Tarkemmin tarinaa on vaikea kuvailla. Se on tapahtumien, sivupolkujen ja viittausten kollaasi, jota ei voi pohtia tarkemmin pilaamatta mojovia yllätyksiä.

Mahdottoman cool antisankari Booth on jotain henkiolennon ja karikatyyrin väliltä. Syvimpiin ironian hetkiin kuuluu Pitt, 55, esittelemässä loistokuntoista kroppaansa kohtauksessa, jonka itsetarkoituksellisuutta ei peitellä.

Once Upon a Time in… Hollywood on pehmeä ja suorastaan pörröinen elokuva kuolevaisuudesta ja elokuvan ikuistavasta ja idealisoivasta luonteesta. Se on ilmiselvästi keski-ikäisen, elämänarvojaan ja elinvuosiaan punninneen ihmisen luomus.

Onnellisten loppujen maailmassa vanha Hollywood säilyy ikuisesti. Tarantino asemoi oman tekemisensä menneeseen maailmaan, eikä se ole hullumpaa itsereflektiota.

 

Quentin Tarantino: Once Upon a Time in… Hollywood. Elokuvateattereissa. ★★★★★