Usko koetuksella: Martin Scorsese ohjasi kärsimyskertomuksen – Tuttu ironia on yhä läsnä

Arvio: Silence tuntuu vanhan miehen elokuvalta.

elokuvat
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Katoliset lähetyssaarnaajat saapuivat Japaniin 1500-luvulla. Pian kristinuskon harjoittaminen kiellettiin. Kristittyjä kidutettiin hengiltä. Shogunaatti hyödynsi vainoissa kristillistä symboliikkaa: papin ilmiantamisesta sai 300 hopearahan palkkion, ja jumalan sai kieltää astumalla Jeesusta esittävän puukuvan päälle.

Martin Scorsesen ohjaaman Silencen alussa jesuiitat Rodrigues (Andrew Garfield) ja Garupe (Adam Driver) matkustavat salaa Japaniin etsimään veljeskuntansa ihailtua opettajaa. Ferreirasta (Liam Neeson) ei ole kuultu vuosikausiin. Onko Ferreira hylännyt uskonsa, vai esittääkö hän vain suojellakseen toisia?

Elokuva perustuu japanilaissyntyisen kristityn Shusaku Endon romaaniin, joka ammentaa 1600-luvun tositapahtumista.

Scorsese aikoi filmata teoksen jo 1980-luvun lopulla, heti Kristuksen viimeisten kiusausten jälkeen. Elokuvia yhdistää kristillisen tematiikan ohella syvä kiinnostus uskon koettelemiseen ja marttyyrikuolemaan.

Silence pohtii ehdottoman Rodriguesin kärsimysten kautta uskon idean ja symbolien suhdetta. Vaikka Scorsese suhtautuu uskoon vakavasti, läsnä on sama ironia kuin useimmissa ohjaajan elokuvissa: useimmille katolisille Jeesus taitaa olla enemmän krusifiksissä kuin sisäisenä voimavarana, ja entäs sitten.

Kristuksen viimeiset kiusaukset on Scorsesen uskoelokuvista vimmaisempi. Ehkä teosten eroa sanelee myös tekijän elämänvaihe. Julmaakin maailmaa hyväksyvästi ja etäältä katsova, liki kolmituntinen Silence tuntuu vanhan miehen elokuvalta.

★★★☆☆

Silence elokuvateattereissa.