Tukehduttava autuus

Koirat eivät käytä housuja tarjoaa kaikkea paitsi halpoja kompromisseja.

elokuva 01.11.2019 06:00
Kaisu Tervonen
Krista Kosonen dominoi Pekka Strangia.
Krista Kosonen dominoi Pekka Strangia. © HELSINKI-FILMI

Päivisin Juha on hyvä isä ja hyvä sydänkirurgi. Koirat eivät käytä housuja -elokuvan päähahmo (Pekka Strang) on masentunut vaimonsa vuosien takaisen hukkumiskuoleman jäljiltä, mutta hän hoitaa velvoitteensa tunnollisesti. Tyttärensä (Ilona Huhta) 16-vuotispäivänä hän ei vastusta teinin toivetta, vaan kuskaa tämän kielilävistystä ottamaan.

Lävistyspaikan alakerrasta Juha löytää BDSM-salongin ja domina Monan (Krista Kosonen), jonka luokse hän palaa kerta kerran jälkeen konttaamaan nahkavaljaissa. Iltaisin Juha on Monan koira.

Elokuvaa on mainostettu BDSM:llä, eritoten tiukkaan pvc-pukuun pukeutuneen Kososen kuvalla. Koirat eivät käytä housuja ohittaa kuitenkin raflaavan kidutuskammiokuvaston ja tyylitellyn sadomasoestetiikan. Se korostaa seksin sijasta Juhan haavoittuvuutta ja itsetuhoisuutta.

Monan salonki on minimalistinen huone, jonka tunnelma rakentuu punaisesta valosta ja äänistä: pvc:n narinasta ja korkojen kopinasta.

Juha ei tunnu erityisemmin nauttivan BDSM-kokemuksestaan, mutta Monan kiristämä muovipussi päässään, akuutissa happivajeessa, hän pakenee murhetta joka kerta vähän kauemmaksi.

 

J-P Valkeapää on niitä harvoja tekijöitä, jotka puskevat kotimaista elokuvaa omaleimaiseen suuntaan, kauemmas farsseista, elämäkerroista ja arkirealismista. Hänen esikoispitkänsä Muukalainen (2009) palkittiin Göteborgin elokuvafestivaalilla kilpasarjan pääpalkinnolla. He ovat paenneet (2014) sai parhaan elokuvan Jussin. Katsojia kumpikaan ei kuitenkaan vetänyt.

Tähän elokuvaan katsojien soisi löytävän. Valkeapään ja Juhana Lumpeen kirjoittama teos on läpeensä omintakeinen mutta tarjoaa silti monipuolisesti absurdia huumoria, kroppakauhua, masennuskuvausta ja hapuilevaa romanssia. Kaikkea paitsi halpoja kompromisseja.

Kompromissia ei löydä myöskään Juha. Hän ei saa sovitettua yhteen leikkaussalin kirkkaita valoja ja dominaluolan neonvälkettä, arkea ja äärikokemuksen tarvetta. Pekka Strangia voi kiittää siitä, että hän tarjoaa Fifty Shades of Greyn tahrimalle sadomasokismille uudet jokamiehen kasvot. Näyttelijäsuorituksen vähäeleisyys toimii hyvin myös kivun ja kroonisen murheen yhteydessä.

Viimeinen kuva Juhasta nousee mieleenpainuvimmaksi. Riemu aiemmin varautuneilla kasvoilla on koskettavaa.

J-P Valkeapää: Koirat eivät käytä housuja. Elokuvateattereissa. ★★★★

Valinnat
sarjakuva

Willem on viiltävien pilapiirrosten Euroopan mestari.

muotoilutärpit

Kokkitähti Kari Aihinen sai oman ruoanvalmistusvälinesarjan.

romaani

Booker-palkittu Testamentit on Margaret Atwoodin toinen Gilead-romaani.

Teatteri

Terhi Panula tekee Ihmisen ääni -monologin poikkeuksellisella intensiteetillä.

romaani

Cristina Sandun Vesileikit on taianomaista tekstiä.

Runotärpit

Ilkka Tahvanaisen Putkista ja virtauksista on Runo-Kaarina-kilpailun voittaja.

Sisältö