Suuria tunteita – mutta Julieta on vain kaunis ja kuiva tyyliharjoitelma

Arvio: Elokuvaa voi suositella Pedro Almodóvarin ystäville.
Elokuva 12.8.2016 17:00

Adriana Ugarte (keskellä) Almodóvarin ohjauksessa.

Mikäli Julieta olisi jonkun muun kuin Pedro Almodóvarin elokuva, sitä tuskin tuotaisiin Suomeen levitykseen. Se on ohut kertomus naisesta, joka muistelee rakastumistaan ja miehensä kuolemaa. Menneisyys herää, kun Julieta saa kuulla kadonneen tyttärensä olevan elossa. Tunteet ovat siis suuria, mutta enemmän teoreettisia väitteitä kuin valkokankaalla todeksi näytettyjä.

Mutta Julieta on Almodóvarin elokuva, järjestyksessä jo kahdeskymmenes, ja vaikka ohjaaja tällä kertaa välttelee ronskiutta ja campia, ei käsialasta voi erehtyä. Teemat ovat elokuvantekijälle ominaisimpia. Päähenkilö tarraa ihmisiin, joista on jäljellä vain muisto. Odottamattomien erojen ja jälleennäkemisten melodraamaa rakennetaan tavalla, joka myötäilee Douglas Sirkin kaihoisuutta. Kuvat ovat voimakkaita. Kukaan ei tuo valkokankaalle niin kauniita sairaalahuoneita kuin Almodovar.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu