Suorat puheet ja politiikka veivät M.I.A:n vaikeuksiin – Nyt hän kritisoi dokumenttia, jonka tähti itse on

Mathangi ”M.I.A.” Arulpragasam aikoo jättää musiikkibisneksen. ”Olen kyllästynyt olemaan problemaattinen pop-tähti.”
Elokuva 20.9.2018 20:50

© Matangi/MAYA/M.I.A documentary

Haastattelutilanne ei ala aivan tavanomaisissa tunnelmissa.

Henkilö, josta uutuusdokumentti kertoo, on kyllä halukas puhumaan elokuvasta. Edellisiltana hän juhlisti sen Euroopan ensi-iltaa.

Mathangi Arulpragasam, 43, tuttavallisemmin Maya ja artistinimeltään M.I.A., toteaa kuitenkin ykskantaan, että hänen käsissään dokumentista olisi tullut parempi.

”Halusin auttaa leikkaamisessa. Siinä on seikkoja, joita pidän pieninä virheinä. Stephen ei antanut sitä mahdollisuutta. Minusta muutokset olisivat parantaneet elokuvaa.”

Arulpragasam lisää, ettei hän halua kaapata dokumenttia sen ohjaajalta, ystävältään Steve Loveridgeltä.

”Dokumentti kuitenkin voisi ilmaista ajatuksiani tarkemmin. Että jos haluan sanoa tämän ja tämän asian, olisi ollut materiaalia, jossa teen sen selkeämmin.”

Tarkentamistoive ei ole tietenkään tavaton.

Epätavallista on se, miten suoraan Arulpragasam puhuu elokuvaa vastaan – siitä huolimatta, että ohjaaja Loveridge on hänen hyvä ystävänsä jo opiskeluajoilta taidekoulun elokuvaosastolta.

Arulpragasam jopa kertoo Loveridgen olleen ensimmäinen ystävä, jonka hän päästi kotiinsa tapaamaan perhettään ja sukulaisiaan.

Ehkä hän puhuukin suoraan juuri siksi.

 

Suorapuheisuudesta on usein kyse myös yli kymmenen vuoden aikana kuvatussa seurantadokumentissa Matangi/Maya/M.I.A. Elokuvan draama syntyy pitkälti vaikeuksista, joihin Arulpragasam ajautuu halutessaan taistella viihdeteollisuuden koneistoja vastaan ja avautuessaan poliittisista aiheista.

Kymmenisen vuotta sitten Arulpragasam oli vähän aikaa yksi pop-maailman kirkkaimmista tähdistä.

Korkealle listoilla noussut ja useissa Hollywood-elokuvissakin kuultu Paper Planes (2007) ja sitä vuonna 2010 seuranneet Born Free ja Bad Girls olivat isoja ja epätavallisia hittejä.

Arulpragasam oli median näkökulmasta herkullinen hahmo. Hän osasi luovia julkisuudessa, sanoa kiinnostavia asioita ja ottaa tilaa.

Apua oli varmasti siitäkin, että voimakas hahmo oli kotoisin hyvin kaukaa, mutta kasvanut läntisessä kulttuurissa. Arulpragasam on srilankalaissyntyinen, mutta muuttanut lapsena perheineen pakolaisena Englantiin.

Läpimurtoa edelsi MySpace-julkisuus. Jo vuosia ennen Paper Planesia Arulpragasam jakeli kappaleitaan netissä itse.

Biisit olivat tehokkaan yksinkertaisia rumpukonetuotantoja, joita inspiroivat oli elektronisen musiikin ja dj-kulttuurin perinteet.

Arulpragasamin on arvioitu olleen yksi ensimmäisistä netin kautta ja oma-aloitteisesti maailmantähdeksi nousseista musiikintekijöistä.

Huomiota keräsivät myös musiikkivideot.

Born Freen yhdeksänminuuttinen video kuvaa punatukkaisten poikien kansanmurhaa. Sen tulkittiin viittaavan Sri Lankassa tapahtuneisiin tamilien surmiin. Video oli niin väkivaltainen, ettei sitä voitu esittää useimmilla televisiokanavilla eikä jaella ilman ikärajaestoja YouTubessa.

Time-lehti otti Arulpragasamin sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen listalleen vuonna 2009. Hän nousi myös muoti-ikoniksi. Vuonna 2010 hän oli Suomessakin yksi Flow-festivaalin pääesiintyjistä.

Arulpragasam hermostui niin, että jakoi jutun kirjoittaneen toimittajan puhelinnumeron Twitterissä.

Muusikko päätyi kuitenkin nopeasti myös ulos valokeilasta.

”Vuodet 2010 ja 2011 olivat hyvin vaikeita”, Arulpragasam sanoo.

”Joillain puolilla maailmaa jotkut todella pitävät siitä, mitä sanon. Toiset taas vihaavat minua. Viha-rakkaus-suhde on aika äärimmäinen.”

Yksi syy on politiikka. Arulpragasam on aina puhunut myönteiseen sävyyn Sri Lankan sisällissodan tamilisisseistä. Hän on verrannut tamilien kohtelua etnisiin puhdistuksiin Natsi-Saksassa.

Ensimmäisen albuminsa hän nimesi isänsä mukaan Arulariksi. Isä oli taisteluihin osallistunut tamilissisi.

Sri Lankassa Arulpragasamia nimitettiin terroristiksi. Kritiikki levisi.

Liian sokeeraava sisältääkseen mitään pointtia, kirjoitti The Guardianin kolumnisti Born Free -videosta.

Eräs käännekohta oli New York Times Magazinen pitkä ja kriittinen henkilöjuttu, joka loi käsityksen, ettei Arulpragasam ymmärrä paljoakaan poliittisista asioista.

Arulpragasam hermostui niin, että jakoi jutun kirjoittaneen toimittajan puhelinnumeron Twitterissä.

 

Arulpragasamin mielestä nykyisin käydään metakeskustelua, jossa kamppaillaan siitä, kuka saa sanoa. Asiat jäävät sivuosaan.

”Leimataanko muita artisteja samalla tavalla? Keitä? Leimataanko Bono?”

”Periaatteessa on enemmän poliittisia ja aktiivisia taiteilijoita kuin ennen, mutta se, mitä saat sanoa, on määritelty etukäteen.”

Arulpragasam kertoo esimerkin.

Kaksi vuotta sitten hän joutui vaikeuksiin sanottuaan, että Black Lives Matter -kampanjan aikana suuret tähdet, kuten Beyoncé toistavat vain tuota slogania, vaikka voisivat sanoa vaikkapa Muslim Lives Matter.

”Yritin ilmaista yhden asian, ja minun kimppuuni hyökättiin mediassa. Olin kuulemma reaktionäärinen. Festarikeikkoja peruttiin.”

Arulpragasam kuvailee, kuinka seurasi sivusta keskustelun etenemistä. Hän sai lukea olevansa muslimivastainen, afroamerikkalaisten vastainen ja riidoissa Beyoncén kanssa.

Nyt keskustellaan siitä, mistä saa keskustella, hän pahoittelee.

”Se on tällaista: tammi- ja marraskuussa saat puhua siitä, millaista on olla nainen. Huhtikuussa saa puhua siitä, millaista on olla homo. Aiheille on ikään kuin omat aikataulunsa. Problemaattisille pop-tähdille on oma kuukautensa”, Arulpragasam sanoo ja naurahtaa kuivasti.

”Ihmettelen tällaista julkisen keskustelun muotoa.”

 

Suora puhe on johtanut myös käytännön vaikeuksiin. Arulpragasam joutui olemaan parin vuoden ajan ilman viisumia Yhdysvaltoihin.

Perusteluja ei annettu, mutta oletettavasti ne liittyivät siihen, että Yhdysvaltojen ulkoministeriö luokittelee tamilitiikerit terroristijärjestöksi.

Arulpragasam ei ole muutenkaan pelannut pop-tähdille asetettujen sääntöjen mukaan. Hänen suhteensa viihdeteollisuuden perusrakenteisiin on ollut bisneksen kannalta hankala.

Vuonna 2012 Arulpragasam esiintyi Madonnan kanssa Super Bowlin tauolla. Osana esiintymistä hän näytti kameralle keskisormea.

Ele tulkitaan Yhdysvaltojen televisiossa niin riettaaksi, että NFL-liiga haastoi Arulpragasamin oikeuteen vaatien 16 miljoonan dollarin korvauksia.

Juttu soviteltiin lopulta ilman oikeudenkäyntiä.

”En ole ollut yhteyksissä Madonnan kanssa”, Arulpragasam sanoo nyt.

”Ihmiset maksaisivat siitä, että saisivat ripauksen tätä hulluutta itseensä.”

Nyt berliiniläishotellin neuvotteluhuoneessa istuu ”ehkä entinen muusikko”. Hän käyttää itsestään termiä, jossa on ironinen sävy.

”Olen kyllästynyt olemaan problemaattinen pop-tähti. En siksi, etten haluaisi olla nimenomaan problemaattinen pop-tähti, jos kerran olen pop-tähti”, Arulpragasam sanoo.

Musiikkialan hän aikoo jättää kokonaan. Tällä hetkellä hän keikkailee enää satunnaisesti.

”Intohimoni ei enää kohdistu musiikkiin. Musiikkialasta on tullut kapea, lyhytnäköinen ja epäkunnioittava. Kukaan ei välitä.”

Arulpragasam harmittelee, ettei perinteisestä bändi- ja underground-kulttuurista ole paljoa jäljellä.

”Kuuluisia laulajia tulee X-Factorista. Ei ole enää väylää, jolla nousta esiin musiikin tekemisen halusta. 1990-luvulla bailattiin pitkiä öitä, hengattiin, tavattiin tyyppejä ja koottiin yhtye. Sitä ei ole olemassa. Nyt kaikki poimitaan katalogista.”

Seuraavaksi kiertueilla nähdään vain hologrammeja, muusikko uskoo.

”Ihmillisyys jää entisestään sivuun. Problemaattisille pop-tähdille ei ole tilaa.”

 

Muusikon puhuessa myös ohjaaja Loveridge saapuu huoneeseen. Puhuminen saa kuitenkin jäädä Arulpragasamille.

Hänen mielestään dokumentin olisi mieluiten pitänyt keskittyä vain vaikeuksiin. Siihen, miten hän koki, että puoli internetiä vihasi.

”Alun perin tästä piti tulla dokumentti, joka seuraa kiertuettani ja ihmisten suhdetta minuun. Siitä olisi tullut intensiivinen.”

Kritiikki dokumenttia kohtaan asettuu uuteen valoon, kun käy ilmi että Arulpragasam on aikeissa tehdä jatkossa elokuvia itse.

Jo nyt hän on ohjannut musiikkivideoita.

”Laadin käsikirjoituksia koko ajan”, Arulpragasam sanoo.

”Mutta minulle sanotaan, ettei kukaan enää tee elokuvia. Nyt pitäisi tehdä HBO-sarjoja. Että elokuvakin on uhanalainen taiteenlaji.”

Opiskeluaikoinaan vuosituhannen vaiheessa hän innostui Harmony Korinen, Lars von Trierin ja Spike Jonzen elokuvista. Jotain yhtä erikoista on tulossa – kun on sen aika.

”Voin sanoa vain sen, että elokuvistani tulee problemaattisia ja vaikeita rahoittaa.”

 

Käy selväksi, että Matangi/Maya/M.I.A. ei ole Arulpragasamin elokuva. Se on Loveridgen tulkinta ystävästään.

”Hullusta ystävästäni”, Loveridge sanoo.

”Ihmiset maksaisivat siitä, että saisivat ripauksen tätä hulluutta itseensä.”

Dokumentti avautuu hedelmällisimmin tarinana, jossa Maya etsii identiteettiään jostain pakolaisuuden ja pop-tähteyden välistä.

Yksityisen ja julkisen välinen rajanveto on mahdotonta. Muusikon ystävä, Elastica -yhtyeen Justine Frischmann toteaa vanhassa videopätkässä, että Arulpragasam on riippuvainen huomiosta.

Dokumentti seuraa Arulpragasamin tietä keikoille, listoille ja Yhdysvaltoihin. Tarinan taustalla on myös ero aviomiehestä, perijämiljonääri Benjamin Bronfmanista.

Kerronta on sirpaleista, mutta tunne välittyy.

Matangi/Maya/M.I.A. on myös saanut paremmat arvostelut kuin mitä Arulpragasamin kommenttien perusteella voisi olettaa.

 

Matangi/Maya/M.I.A. esitetään kolmessa eri näytännössä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvajuhlilla 21.-26.9.