Neljä tähteä: Sofia Coppolan Lumotut liikkuu westernien maailmassa

ARVIO: Sofia Coppolan huumori on mustaa.
Elokuva 1.9.2017 18:21

Nicole Kidman (toinen oikealta) on tyttökoulun rehtori. © Ben Rothstein / Focus Features

Lajityyppiä on vaikea määrittää. Vuoteen 1864 sijoittuva Lumotut alkaa unenomaisissa pastellisävyissä kuin satu. Elokuva on western, jos sellainen voi tapahtua lähes kokonaan sisätiloissa. Muodoltaan se on kamaridraama. Puolessatoista tunnissa ehtii tapahtua enemmän kuin miltä näyttää.

Ennen kaikkea Lumotut on ohjaajansa Sofia Coppolan näköinen elokuva. Siinä on eteerisyyttä ja sähköistä ironiaa. Sen perusteella ei arvaisi, että saman Thomas Cullinanin romaanin edellinen filmatisointi Korpraali McB (1971) on Clint Eastwood -elokuva, jonka Don Siegel ohjasi juuri ennen Likaista Harryä.

Etelävaltioiden puolella, lähellä rintamaa sijaitsevassa kartanossa on tyttökoulu, jonka viisi oppilasta ovat aikuisuuden kynnyksellä. Sieniä poimiessaan yksi tytöstä löytää haavoittuneen vihollissotilaan. Pakko miestä on auttaa, päättää rehtori (Nicole Kidman).

Ruokkoamaton mies autetaan tarkkaan noudatettujen pöytätapojen ja tiukkojen korsettien taloon. Liikuntakyvyn palatessa myös halut nousevat pintaan – puolin ja toisin. Vastakkain ovat muukalainen, seksuaalisuuteen heräävät tytöt sekä matriarkka, joka kylmän pintansa alla kamppailee himojen, suojelunhalun ja vallassa pysymisen ristipaineessa.

Colin Farrell on oiva valinta manipuloivan ja uhriuttaan koomisesti korostavan miehen rooliin, jonka Eastwood teki aiemmassa versiossa. Pääosa on silti Kidmanin, joka nautiskelee paha äitipuoli -tyyppisessä roolissaan kauhuelokuvamaiseen loppuun asti.

★★★★☆

Lumotut elokuvateattereissa.