Koiria ja ihmisiä

Wes Andersonin maneerit toistuvat animaatiossa.

elokuva
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Amerikkalaisen riippumattoman elokuvan kultapojasta on tullut yleisön suosikki. Wes Andersonin edellinen ohjaus, Euroopan 1900-lukua sadunomaisesti tulkinnut The Grand Budapest Hotel nousi Suomessakin hitiksi. Osansa menestykseen oli näyttelijäjoukolla, johon kuuluivat Bill Murray, Edward Norton, Harvey Keitel, Jeff Goldblum ja Tilda Swinton. He ovat mukana Isle of Dogsissakin, tosin vain ääninä. Miljöö on japanilainen lähitulevaisuuden hyperteknologinen suurkaupunki ja päähenkilöinä jolkottelee kaatopaikkasaaren koiraporukka. Koirat ja pikkupoika nousevat ilkeää diktaattoria vastaan. Aikuisten satu on toteutettu nukkeanimaationa.

Isle of Dogs on ulkoisesti suurenmoisen yksityiskohtainen, ja lakonista huumoria riittää. Kokonaisuus on kuitenkin vähemmän kuin osiensa summa. Animaatio antaa Andersonille mahdollisuuden toteuttaa tismalleen haluamansa nukkekotimaailman. Se paljastaa myös maneerit ja sisältöjen perimmäisen kehää kiertävän merkityksettömyyden. Isle of Dogsia on aivan mukava katsoa, kunnes se alkaa tuntua pelkältä tyyliharjoitelmalta.

Postmoderni kerronta viittaa silmää iskien Japanin elokuva- ja taidehistoriaan, mutta hengenheimolaista pitää etsiä Euroopasta. Anderson ja toinen hermeettisten mikrokosmosten luoja Aki Kaurismäki ovat tuoneet tuoreisiin elokuviinsa ajankohtaisen tason. Kaurismäki kertoi pakolaiskriisistä, Anderson mediaa hallitsevan diktaattorin vallasta. Isle of Dogs herättää kysymyksen, millainen olisi Kaurismäen animaatioelokuva.

★★★☆☆