”Olin helpottunut, kun ihmiset lähtivät ensi-iltanäytöksestäni” – Jim Hosking tekee aikamme rasvaisimmat elokuvat

David Lynchiin ja John Watersin verrattu brittiohjaaja fanittaa Aki Kaurismäkeä. Uusi elokuva Ihmeellinen Beverly Luff Linn osoittaa, että Hoskingin surrealismi on linjakasta.
Elokuva 6.12.2018 20:50

Jemaine Clement ja Aubrey Plaza elokuvassa Ihmeellinen Beverly Luff Linn. © Night Visions Distribution

Suomessakin tuli vuonna 2017 valkokangaslevitykseen – suppeaan, mutta kuitenkin – elokuva nimeltään The Greasy Strangler. Nimi tarkoittaa ”rasvaista kuristajaa”.

Tarina sijoittuu Los Angelesin nukkavierummalle seudulle. Isä ja poika asuvat saman katon alla ja riitelevät alati. Isä pukeutuu tiukkoihin keinokuituvaatteisiin, kuin eläisi yhä 1970-lukua, ja väittää tuntevansa Michael Jacksonin henkilökohtaisesti.

Jim Hoskingin groteski komedia on ainakin omaperäinen. Sitä on vaikea lokeroida, ja sen virettä on hankala edes kuvailla. Tarina on eräänlainen tragedia aikamiespojasta, jonka pyrkimykset lähestyä vastakkaista sukupuolta torpedoi oma, elosteleva isä.

Paljon muutakin tapahtuu, eikä ainoastaan absurdeja murhia. Mies valelee itsensä paksulla rasvakerroksella ja käy pesemässä rasvan autopesulan pyörivillä harjoilla. Aasialaisia matkailijoita huijataan turistikierroksilla, joiden opas keksii tarinat omasta päästään.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu