Nykyajan noitajahti rahastaa taikauskolla: Esitä mielettömiä syytöksiä – saat elinikäisiä orjia

Noitavainokulttuuri ei katoa Afrikasta. Ohjaaja Rungano Nyoni asui viikkoja noitien leirissä valmistellessaan elokuvaansa.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

CANNES, RANSKA – Perinne on jatkunut vuosisatoja. Noitasyytös voi olla aivan pähkähullu: naapurini muuttuu öisin liskoksi tai vaikka helikopteriksi. Hän lentää ilmassa, levittää tauteja ja aiheuttaa ihmisissä hirvittäviä muodonmuutoksia.

Sen sijaan, että moisten syytösten esittäjien mielenterveys kyseenalaistettaisiin, noidanmetsästäjät tarttuvat tilaisuuteen.

Tästä surrealistisesta maailmasta kertoo I Am Not a Witch, eikä sen tarvitse liioitella. Rungano Nyonin, 35, esikoiselokuvaansa suodattamat tosielämän tapahtumat Ghanan ja Sambian maaseuduilla ovat niin käsittämättömiä.

”Elokuvan oli pakko olla komedia ja satiiri. Kohtasin niin pohjattoman naurettavia tapahtumia, jotka ovat totta”, Nyoni kertoo Cannesin elokuvajuhlilla.

”Noitatuomiot jaetaan kuulopuheiden perusteella, eikä tolkullisia perusteluja vaadita.”

”Ghanassa ja Sambiassa tilanne vain pahenee”, sanoo ohjaaja Rungano Nyoni.
”Ghanassa ja Sambiassa tilanne vain pahenee”, sanoo ohjaaja Rungano Nyoni.


Kun Nyoni
teki elokuvaansa varten taustatyötä, hän muun muassa asui viikkoja noitien leirissä Ghanassa. Tiettävästi kukaan länsimaalainen ei ole aiemmin saanut viettää yötä, saati näin pitkää aikaa tällaisessa leirissä.

”Oikeastaan se on pieni kylä, aika nättikin, hyvin vihreä. Heillä on vettä ja paikallisittain ensisilmäyksellä kohtuulliset asuinolot”, Nyoni kuvailee.

Leirin asukkaat olivat länsimaalaisittain eläkeikäisiä, monet seitsemissäkymmenissä. Asukkaille oli määrätty leirin ulkopuolella asuva valvoja.

”Häntä pidetään hyväntahtoisena holhoajana, mutta tosiasiassa hän kävi kertomassa, millä pelloilla kullakin viikolla työskennellään.”

Leirin ”noidat” ovat tosiasiassa orjia. He eivät saa poistua, ja heidän on tehtävä määrätyt työt. Nyoni kertoo, että todella surulliseksi hän tuli vasta lähtiessään leiristä.

”He ovat täysin alistuneita. Olemme kuin muuleja, eräs sanoi minulle. Kukaan heistä ei usko pääsevänsä enää elämään tavallista elämää. Jotkut eivät enää tapaa sukulaisiaan.

”Kun lähdin, ahdistuin juuri siitä, että minulla oli mahdollisuus vapaasti poistua, ja he jäävät sinne.”

 

I Am Not a Witch kertoo yhdeksänvuotiaan Shulan fiktiivistä tarinaa, mutta se perustuu hyvinkin tarkkaan tositapahtumien kuvauksiin eri maista Saharan eteläpuolisesssa Afrikassa.

Noituus on tuomio. Tuomion antamisen jälkeen mikään ei ole entisellään.

Tutkiessaan aihetta käsikirjoitusta varten Nyoni vakuuttui siitä, mitä hän oli jo päätellyt. Eri maiden noitavainoilla on käytännön eroja, mutta kyse on lähes aina silkasta tilanteen käyttämisestä omaksi hyödyksi.

”Tapaamistani noidanmetsästäjistä osa uskoi noituuteen ja muodonmuuttajiin jollain tasolla, mutta luulisin, että he ovat vain alkaneet uskoa omiin valheisiinsa toistettuaan niitä kyllin pitkään”, Nyoni sanoo.

Noitatuomion taustalla on vinksahtanut vallankäyttö ja motiivina lähes aina raha.

”Noidan voi tietysti lähettää pois omasta yhteisöstä noitaleiriin, mutta noidasta voi olla paljon hyötyä. Voit laittaa hänet loppuiäksi pelloillesi töihin. Voit keräillä noitia.”

Köyhät myös hankkiutuvat eroon vanhuksista ilmiantamalla heitä noituudesta. Monet ”noidista” leirillä, jossa Nyoni asui, olivat siellä, koska heidän omat aikuiset lapsensa olivat heidät sinne lähettäneet.

Miehet voivat tehdä pahaa, mutta nainen on syntynyt ”pahaksi”.

Kyläpäällikkö, jonka kanssa Nyoni kävi pitkiä keskusteluja noidanmetsästyksen saloista, oli hyvä esimerkki taikauskon hyväksikäytöllä saavutetusta menestyksestä.

”Yleensä kyläpäällikön asema peritään. Hän oli saavuttanut sen metsästämällä useita noitia. Hän oli älykäs ja karismaattinen mies.”

Taitava löytämään juuri sopivat uhrit?

”Nimenomaan.”

Yhteisön hyväosaisten joukosta noitia ei tosiaan tunnu löytyvän. Käytännössä noitina pidetään vain naisia.

”Kysyin noidanmetsästäjältä tästä. Vastaus oli lyhyt: koska naiset ovat pahoja. Miehet voivat tehdä pahaa, mutta naiset ovat pahoja.”

“Hän kuvaili, että mies voi pikaistuksissaan tappaa jonkun, mutta nainen haluaa surmata koko kylän. Sellaisiksi naiset ovat hänen mielestään syntyneet.”

Käytännön syytä on myös tasa-arvon puutteessa. Nainen ei pane hanttiin, eikä kukaan puhu hänen puolestaan.

”Noitausko ei ole mikään säilyttämisen arvoinen paikallinen perinne, jossa olisi hyviä puolia. Ei se ole juuri muuta kuin naisvihaa.”

Vanhimmat olemassaolevat noitaleirit ovat olleet samoilla paikoilla Länsi-Afrikan syrjäseuduilla jo parisataa vuotta. Perinne ei ole katoamassa minnekään.

 

Sambialaissyntyinen Rungano Nyoni on kasvanut Walesissa. Hän on ohjannut aiemmin muun muassa lyhytelokuvan Kuuntele yhdessä suomeniranilaisen Hamy Ramezanin kanssa.

Kuuntele oli suomalaistanskalainen tuotanto, joka tapahtuu Kööpenhaminassa poliisiasemalla. Siinä kohtaavat burkaan pukeunut nainen, tulkki ja poliisi.

Kuuntele menestyi hyvin. Sen pääsy Cannesin erillissarjaan voi olla osasyy, miksi I Am Not a Witch kutsuttiin nyt Cannesiin”, Nyoni sanoo.

Nyoni kirjoitti esikoispitkän elokuvansa päähenkilöksi lapsen. Tarkoitus ei ollut hakea katsojilta lisäsympatiaa vaan perustella Shulan yrityksiä kieltäytyä kohtalostaan.

Noidaksi julistettu aikuinen hyväksyisi tuomionsa. Shula taas ei ymmärrä, mitä on tapahtumassa. Hän rimpuilee vastaan, ja toisaalta hänestä yritetään hyötyä mielikuvituksellisilla tavoilla.

Folkloreen perustuvasta maagisesta realismista myös kerronnassaan ammentava I Am Not a Witch on eurooppalainen tuotanto. Stanley Kubrickin ja Michael Haneken ihalijaksi tunnustautuva Nyoni nimenomaan halusi välttää perinteistä eurooppalaista näkökulmaa.

”Rahoittajat kysyivät, mitä jos tätä eivät ymmärrä kun sambialaiset. Minusta tärkeintä on, että sambialaiset ymmärtävät”, ohjaaja sanoo ja nauraa.

Epäily: Onko ohjaaja kyllin afrikkalainen kertomaan Afrikasta?

Kärjistyksestä huolimatta tyylilaji on hyvin universaali.

Nyoni täsmentääkin, että eurooppalaisen elokuvantekijän katse muiden maanosien kulttuureihin tarkoittaa hänelle yleensä alentuvaa ja leimallisen ulkopuolista näkökulmaa.

”En halunnut manipuloida katsojaa tuntemaan sympatiaa: voi voi, miten kurjaa noilla on. Lässyttävä voivottelu tekee henkilöistä säälin kohteita. Se on karhunpalvelus, se on hirveää.”

“Halusin kertoa elokuvaa niin, että katsoja voi löytää hahmoista itsensä, eikä jotain kurjaa ja säälittävää toiseutta.”

Silti rahoituksen löytämiseen liittyi pöyristyttäviä ja nöyryyttäviä hetkiä.

”Valkoisista eurooppalaista koostuva käsikirjoitusraati arvioi, että käsikirjoitukseni ei ole tarpeeksi afrikkalainen – mitä se tarkoittaakaan. Minun piti ikään kuin todistaa olevani kyllin afrikkalainen, jotta voin kertoa tästä maailmasta.”

“Minulta on kysytty, miten voin tehdä tämän elokuvan, vaikka olen kasvanut Walesissa. Puolisoni on valkoinen ranskalainen elokuvantekijä, eikä hänelle koskaan sanota, että joku aihe ei olisi hänelle sopiva.”

 

Cannesissa I Am Not a Witch sai raikuvat aplodit ja hyvät kritiikit. Ehkä se kiinnittää huomiota ilmiöön, jota voi hyvällä syyllä kutsua käsittämättömäksi.

Ghanassa ja Sambiassa tilanne on vain pahenemassa, Nyoni arvioi.

Maissa leviää taikauskoa sallivaa herännäiskristillisyyttä, jonka arvoihin ei kuulu koulutuksen suosiminen.

Nigeriassa sarnaajat myös tekevät paksua tiliä manaamalla noitia. Noitavainot ovat osa eriarvoistumista.

”En näe lähitulevaisuudessa hirveästi toivoa, mitä noidanmetsästämisen kulttuuriin tulee. Jotkut hyötyvät siitä hirveän paljon. Kun on kyllin kyyninen, voi kansan taikauskolla rahastaa hyvin.”