Elämä on toisaalla

Greta Gerwig ohjasi terävän kasvutarinan.

ELOKUVA 16.03.2018 06:00
Kalle Kinnunen

Lucas Hedges ja Saoirse Ronan. © MERIE WALLACE / A24

Amerikkalaisen elokuvan erään lajityypin muodostavat omaelämäkerralliset tai oman identiteetin kautta katsotut, leimallisen keskiluokkaiset lähiökuvaukset. Lajin juuria voi löytää kirjallisuudesta ja elokuvan puolelta Ranskan uudesta aallosta. Sen amerikkalaisedustajat tuntuvat tekijöiden nostalgisilta rakkauskirjeiltä omille nuoruusvuosilleen.

Vaikka Greta Gerwigin ohjaama ja kirjoittama Lady Bird kuuluu tähän genreen, sen liekki on harvinaisen kirkas. Se myös muistuttaa, kuinka mieskeskeisiä lähiökasvutarinat ovat olleet. Elokuvassa on omakohtaisuutta ja sukupolvikuvauksen tuntua, mutta myös ajattomuutta. 17-vuotias Christine (Saoirse Ronan) haluaa tulla kutsutuksi Lady Birdiksi, päästä taiteen tekijäksi ja elää kulttuurin keskellä. Kasvumiljöö rauhallisessa Sacramentossa näyttäisi olevan kaikkea muuta. Christine ei ehkä ehdi huomata ympäröivän todellisuuden värikkyyttä: teini-iässä haluaisi aina jotain muuta. Pahinta on oma äiti (Laurie Metcalfe) hössöttävässä hyväntahtoisuudessaan.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Valinnat
Romaani

Laulajista, soittajista ja rakastamisesta.

ROMAANi

Ellen keskittyy Firenzeen.

TIETOKIRJA

Helsingin Sanomain toimituksesta nousi vastavoima Erkkojen patruunavallalle.

SARJA

Mindhunter on hyytävä, kiehtova ja osittain totta.

MUOTOILUTÄRPIT

Sisältö