Poika suljetusta kaupungista

Kulttuurit törmäävät murentuvassa Neuvostoliitossa.

elokuva 03.07.2020 06:00
Niina Holm
Lauri Randlan lapsuudenkodissa puhuttiin inkeriä.
Lauri Randlan lapsuudenkodissa puhuttiin inkeriä. © JARMO WRIGHT

Kaikkien aikojen ensimmäinen inkerinsuomalainen pitkä näytelmäelokuva ei syntynyt hetkeäkään liian aikaisin.

”En ole tavannut itseäni nuorempaa inkerinpuhujaa”, sanoo Lauri Randla, 38, joka käsikirjoitti ja ohjasi Näkemiin Neuvostoliitto -elokuvan.

Randla vietti varhaislapsuutensa Neuvosto-Virossa inkerinsuomalaisten isovanhempien hoidossa. Kotikielenä puhuttiin inkeriä. Randla ei kuitenkaan kehdannut puhua kieltä julkisesti, vaan vastasi mummolleen viroksi tai venäjäksi.

”Virolaislapset luulivat, että mummolla on säteilyn aiheuttama aivovamma, ja että hän siksi puhuu viroa oudosti.”

Randla muutti Tartosta Suomeen 10-vuotiaana. Vastaanotto oli karu. Hänet hyväksyttiin suomalaiseksi vasta kun inkeriläinen korostus alkoi kadota puheesta.

”Samalla kuitenkin tuntui, että vaimensin osan itsestäni. Kun aloin tehdä Neuvostoliittoa käsitteleviä elokuvia, löysin sen puolen uudelleen.”

Sisältö