Vielä kerran, Kari Tapio

Suosikkilaulajan tarina on Aleksi Mäkelän kypsin teos.

elokuva 11.09.2019 11:32
Kalle Kinnunen
Matti Ristinen on Kari Tapio.
Matti Ristinen on Kari Tapio. © Jaana Rannikko / Solar Films

Vuonna 1983 julkaistu Olen suomalainen on käännös italialaisesta laulusta, SalvatoreTotoCutugnon L’italianosta. Siitä tuli savolaistaustaisen Kari Tapion uran tunnetuin hitti.

Onko ironista, että italialaisuudesta nimeään myöten kertova iskelmä kääntyi suomalaisen luonteen, jääräpäisyyden ja pohjoisen vaikeiden olosuhteiden ylistykseksi? Aleksi Mäkelän tulkinta Kari Tapion elämästä ohittaa tällaiset tulkinnat. Se on suoraviivaista käyttöelokuvaa, konstailemattoman viihteellinen elämäkertajuttu, jossa ei kummemmin analysoida eikä keksitä uutta.

Kari Tapio edustaa elokuvassa rehtiä suomalaisuutta, jolla on tietenkin juurensa agraarimaisemassa ja tanssilavoilla. 1960-luvun alkuun sijoittuvassa ensimmäisessä näytöksessä päähenkilön nimi on Kari Jalkanen, ja häntä näyttelee Tatu Sinisalo. Poika haluaa laulaa ammatikseen. Sitä pidetään haihatteluna. Hän tapaa elämänsä naisen, Pian, jota näyttelee Talvikki Eerola.

Tullaan 1970-luvulle ja kaupunkiin. Näyttelijät vaihtuvat Matti Ristiseen ja Tiina Lymiin. Jalkanen ottaa taiteilijanimen Kari Tapio. On ura esiintyjänä, on perhe, ja kohta on myös alkoholismi. 1980-luvulla alkaa suuri kansallinen menestys, ja samalla viina vie yhä pahemmin.

 

Olen suomalainen on periaatteessa tyypillinen, tuttuutta tavoitteleva suomalainen mieslaulajan elämäkertaelokuva, jossa kohdataan muitakin julkisuuden henkilöitä (esimerkiksi llkka Forss Dannyna ja Aake Kalliala Toivo Kärkenä), sinnitellään, ryypätään nostalgisessa miljöössä ja esitetään suosittuja kappaleita. Näitä on nähty, mutta tässäkin lajissa on mahdollista onnistua.

Elokuva ihailee Kari Tapiota, duunareihin samastuvaa ja rehtiä sankaria, jolla on vaikeuksia vastuun kantamisessa. Mies voisi olla sietämätön vätys ja elokuva saattaisi tuntua juopon ylistykseltä, ellei Ristinen olisi niin karismaattinen ja aseistariisuva. Huumorintajuisen Kari Tapion puhdassydämisyyteen haluaa uskoa. Se on paljon. Lymi pelaa Ristisen kanssa hienosti yhteen.

 

Ohjaaja Mäkelä on Suomen menestyneimpiä: hänen viidellätoista elokuvallaan on tähän mennessä ollut yli kaksi ja puoli miljoonaa katsojaa. Nykyohjaajista vain Timo Koivusalon elokuvilla on ollut enemmän elokuvateatteriyleisöä. Mäkelän suosituimpia ovat Pahat pojat, Matti ja Rööperi, jotka kaikki ammentavat tositapahtumista.

Näyttelijätyö ei ole ainoa asia, joka on kautta linjan paremmissa kantimissa kuin Koivusalon vastaavissa nostalgisissa elämäkertaelokuvissa. Mäkelän elokuvista on voinut usein aistia, että niiden tekemisestä on nautittu. Nyt tuo tunne välittyy enemmän rentoutena kuin roiskimisena. Olen suomalainen tuntuu ohjaajansa huolellisimmin tehdyltä elokuvalta, ja se koskee paitsi ulospanoa, myös tunteita.

 

Kaksituntisessa elokuvassa on toki muitakin ongelmia kuin menneisyyttä syleilevän elämäkertatarinan raamien tunkkaisuus. Dialogi on välillä kömpelöä. Kari Tapion yksityiselämää on sievistelty. Kuoleman on oltava suloisen fatalistinen.

Elokuvan edustama suomalaisuuden kuva on vanhanaikaisuudessaan hieman korni, mutta myös paljastava. Keskiolutbaari-iskelmä on genre, jonka kliseet ovat kliseitä, koska ne ovat totta. Sama koskee tätä teosta. Mäkelä tuntuu kypsyneen tasolle, jossa hän voi suhtautua miesten toilailuihin empaattisesti mutta myös aidon kriittisesti. Aivan kuin hän olisi ohjannut tunnustuksellisen elokuvan.

 

Aleksi Mäkelä: Olen suomalainen. Elokuvateattereissa. ★★★★★

Valinnat
musiikki

John Lennon -tribuuttialbumi auttoi pianistia saamaan oman My Finnish Calender -konseptinsa tuotantoon.

sarjatärpit

Beforeignersin idea on niin pöhkö, että sarja osoittaa vahvaa itsetuntoa.

sarjakuva

Kati Kovácsin kahdestoista teos on suomalaistaustaisen maahanmuuttajan tarina.

romaani

Petri Tammisen Musta vyö tarjoaa koomista realismia.

romaani

Soili Pohjalaisen Valuvika kertoo isovanhemmista ja lapsuuden maisemista.

Sarjakuvat

Janne Toriseva piirsi huikean sarjakuvaromaanin Moby Dickistä.

Sisältö