Eurooppa ilman sielua

Rakkaudettomuus näivettää porvarissukua.

ELOKUVA 09.02.2018 06:00
Kalle Kinnunen

Michael Haneke avaa keskiluokkaista tyhjyyttä. © FUTURE FILM

Nimi on ironinen. Itävaltalainen ohjaaja-käsikirjoittaja Michael Haneke tulkitsee Happy Endissä porvarillista eurooppalaiselämää, jossa vauraus ja itsekeskeisyys korvaavat ihmissuhteet. Jos elokuvaa ei katso satiiri- tai komediasuodattimen läpi, se tarjoaa pelkkää katkeruutta.

Elokuvan keskushenkilö (Jean-Louis Trintignant) on ranskalaisen teollisuusklaanin patriarkka, joka laukoo pyörätuolista ilkeyksiä perillisilleen ja yrittää löytää avustajaa itsemurhalleen. Tylyydessäänkin hän on elokuvan sympaattisin hahmo, jonka suvussa on vajottu ilottomuuteen ja rakkaudettomuuteen. Tytär (Isabelle Huppert) pitää kulisseja ja taloutta kunnossa melkein sosiopaattisella raivolla.

 

Maailman arvostetuimpiin elokuvantekijöihin kuuluva Haneke on tehnyt Happy Endiä pitkällä kehittelyajalla: edellisestä, ohjaajan ehkä parhaasta elokuvasta Rakkaus on viisi vuotta. Hieman kuin Aki Kaurismäen Toivon tuolla puolen, uutuus yhdistelee auteurin aiemmista teoksista tuttuja aineksia. Haneken maailmassa lapset tietävät enemmän kuin kukaan arvaa ja myrkyllinen maailma vihkii heidät hirmutekoihin (Bennyn video, Valkoinen nauha). Katsoja joutuu arvailemaan, minkälaiset langat yhdistävät tapahtumaketjua, eikä selkeää vastausta välttämättä ole odotettavissa (Kätketty). Ahdistus purkautuu julmuutena muita tai itseä kohtaan (Pianonopettaja).

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Valinnat
Kuvataide

Berlinde De Bruyckere ei teurasta hevosia taiteen vuoksi.

Teatteri

Shakespeare-komedia huvittaa tasapaksusti.

Levytärpit

ROMAANI

Vaellusreitillä henkensä uhalla.

Romaani

Heidi Köngäs yhdistää historiaa ja nykypäivää.

Sisältö