Siistiä sotaa
Taistelulähetit – 1917 on taituruuttaan korostava spektaakkeli, joka murentaa uskottavuutensa nopeasti.
Elokuvailmaisun luonteeseen kuuluu leikkaus. Kuvien yhdistäminen on paitsi välttämättömyys, myös kerronnan peruspsykologiaa. Leikkaus on toisaalta keskeinen elokuvien ja modernien tietokonepelien erottava tekijä. Pelikerronta onnistuu ilman leikkauksia, mutta niillä voi luoda tarvittaessa ”elokuvallisuutta”.
Katkeamattomana tai näennäisesti yhtenä otoksena eteneviä elokuviakin on tehty. Alfred Hitchcockin Köydessä (1954) otot oli leikattu yhteen muka saumattomaksi jatkumoksi. Sebastian Schipperin hämmästyttävän Victorian (2015) kahdessa ja puolessa tunnissa oli klubbailua ja aamuöinen pankkiryöstö Berliinissä.
Sam Mendesin ohjausta Taistelulähetit – 1917 on markkinoitu yhden oton elokuvana. Sitä se ei ole: keskellä on aivan peittelemätön leikkaus. Silmän ei tarvitse olla harjaantunut huomatakseen niitä muuallakin.
Ollaan rintamalla Ranskassa huhtikuussa 1917. Taistelulähettien pitää hiippailla vihollislinjojen edestä varoittamaan pataljoonaa ansasta. 1 600 miestä kuolee, mikäli Schofield (George McKay) ja Blake (Jean-Charles Chapman) epäonnistuvat.