Kirkkaalta taivaalta

Satiiri irvailee medialle, joka ei kuuntele tiedettä, Leena Virtanen kirjoittaa.

elokuva
Teksti
Leena Virtanen

Komeetta lähestyy maapalloa ja tuhoaa kaiken. Se on tehokas lähtölaukaus mille tahansa tarinalle.

Ja monesti käytetty. Mieleen tulevat ainakin Lars von Trierin Melancholia ja Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti. Molemmissa komeetta on lapsenomaisesti maalailtu allegoria, ja niin se on myös Don’t Look Up -elokuvassa.

Pari huonosti kommunikoivaa tiedemiestä tekee vedenpitäviä laskelmia, esittelee niitä, vakuuttaa, että kahden kuukauden kuluttua planeetta tuhoutuu. Mutta ihmiskunta ei reagoikaan. Maailmanloppu, who cares? On tässä tärkeämpiäkin asioita agendalla.

Adam McKayn pöhkö satiiri on osunut hermoon, ja ainakin Netflixin katsojakunta on reagoinut. Sehän on jo iso osa ainakin läntistä ihmiskuntaa. Don’t Look Up on noussut talven puheenaiheeksi.