Bussi ja runokirja: Jim Jarmusch on tyylilleen uskollinen – Paterson on neljän tähden elokuva

Arvio: Patersonin viipyily olisi jonkun muun käsissä pitkäveteisyyttä.

elokuvat
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomessakin Kaurismäen veljesten kaverina viihtynyt Jim Jarmusch palaa Patersonissa alkupään tuotantonsa tunnelmiin.

Elokuva seuraa runoja pöytälaatikkoon kirjoittavan bussikuskin viikkoa. Tapahtumat sijoittuvat Patersonin kaupunkiin New Jerseyssä, ja Adam Driverin näyttelemän päähenkilön nimikin on Paterson. Hänellä on hyvä sydän ja huono itsetunto.

Noin kymmenen näyttelijän elokuva etenee vinjettimäisestä tilanteesta toiseen. Kuvat ovat asetelmallisia ja asiat sitä miltä näyttävät.

Patersonilla olisi mahdollisuus hyväksyä taiteilijuutensa. Vaimo (Golshifteh Farahani) oikein kannustaa häntä lukemaan runojaan. Koira syö runokirjan. Bussi kulkee silti.

Patersonin viipyily olisi jonkun muun käsissä pitkäveteisyyttä. Jarmusch lataa elokuvaan hyväksyvää huumoria, jota onkin kaivattu.

Ohjaajan edelliset olivat teoreettisuuteensa tukehtunut metatarina Limits of Control ja hänelle rakkaiden kulttuurinalojen kuolemaa voivotellut Only Lovers Left Alive.

Nyt luvassa on optimistinen kannustus itseilmaisuun. Muutenkin ollaan lähellä Night on Earthin ja Ghost Dogin lämpöä ja sykettä.

Todellinen yllättäjä on Driver, joka tuo esiin taas uuden puolen itsestään. Tähtien sota -seikkailun The Force Awakens pahiksena, Girls-komediasarjan yliseksuaalisena taiteilijana ja Martin Scorsesen Silencen jesuiittamunkkina nähty Driver soljahtaa Jarmusch-lakoniaan kuin olisi syntynyt duunarirunoilijaksi ja bussin rattiin.

★★★★☆

Paterson elokuvateattereissa.