Brasilian presidentti uhkasi poistaa elokuvatuet, jos aiheet eivät vaihdu – ”Historia toistuu pahimmilla mahdollisilla tavoilla”

Bacurau on estoton purkaus kaikkea sitä vastaan, mitä Brasilian Trumpiksi kutsuttu presidentti Jair Bolsonaro edustaa.
Elokuva 30.7.2019 10:30
Iron Sky -elokuvasta tuttu Udo Kier esittää elokuvassa maalaiskylän asukkaita tappamaan lähetetyn joukon johtajaa.
Iron Sky -elokuvasta tuttu Udo Kier esittää Bacurau-elokuvassa maalaiskylän asukkaita tappamaan lähetetyn joukon johtajaa.

Brasilian presidentti Jair Bolsonaro uhkasi heinäkuussa lopettaa julkisen elokuvarahoituksen maassa, elleivät aiheet vaihdu. Bolsonaron mielestä yhteiskuntaa käsittelevät ja hänen moraalittomina pitämänsä elokuvat ovat ongelma ja häpeä maalle. Pitäisi tehdä elokuvia brasilialaisista sankareista.

Toukokuussa järjestettyjen Cannesin elokuvajuhlien näkyvin brasilialaiselokuva oli estoton purkaus kaikkea sitä vastaan, mitä Brasilian Trumpiksi kutsuttu Bolsonaro edustaa. Kultaisesta palmusta kilpailleen Bacuraun kriittisyys ja paineiden päästely on vertauskuvallista. Se sijoittuu muutaman vuoden päähän tulevaisuuteen.

Elokuva tapahtuu maalaiskylässä, joka on kivi lipevän paikallispoliitikon kengässä. Kylässä eletään eräänlaisessa autonomisessa anarkismissa. Alkukuvat tosin viittaavat Mad Max -henkiseen dystopiaan, jossa ihmishenki on halpaa.

Yhteisön matriarkan kuoltua asukkaat huomaavat, että koko kylä on poistettu digitaalisista kartoista. Tienoolle saapuu joukko tappajia, raskaasti aseistettuja amerikkalaisia. Heidän tehtävänsä on surmata hangoittelijat, mutta suunnitelma menee mönkään, kun kyläläiset tarttuvat itse aseisiin.

”Kostowesternin genre on suojakuori”, sanoo ohjaaja Kleber Mendonça Filho suoraan.

Bacuraussa on paljon tasoja, jotka avautuvat vain Brasilian kulttuuria ja politiikkaa tunteville. Ainakin kyse on itsemääräämisoikeudesta ja väkivaltaiselta hyökkääjältä puolustautumisesta. Keinoja ovat huumori ja liioittelu: kun verenvuodatus alkaa, se on silkkaa splatteria irtopäineen.

Hysteerinen raakuus on silti läsnä kaikkialla. Elokuvassa nähdään televisioruudussa julkisia teloituksia myös Sao Paulossa. Elokuvassa nähdään televisioruutu, jossa on ahdistavaa uutiskuvaa Brasilian edistyksellisimpänä pidetystä kaupungista São Paulosta: siellä järjestetään julkisia teloituksia.

”Genre suojelee. Edelliset elokuvat Aquarius ja Neighbouring Sounds olivat enemmän yhteiskunnallista realismia. Tämä on totaalinen purkaus”, Mendonça kuvailee.

”Kerron genren turvin kapinasta. Läpi historian on nähty reaktioita alistajia ja hyökkääjiä kohtaan. Jotkut menestyivät, toiset murhattiin. Varsovan ghetossa kävi huonosti, mutta he yrittivät.”

 

Ohjaajat Juliano Dornelles (vas.) ja Kleber Mendonça Filho voittivat Cannesin elokuvajuhlilla tuomariston palkinnon elokuvastaan Bacurau.

Ohjaajat Juliano Dornelles (vas.) ja Kleber Mendonça Filho voittivat Cannesin elokuvajuhlilla tuomariston palkinnon elokuvastaan Bacurau. © EYEVINE / LEHTIKUVA / XINHUA

Mendonçan mukaan Bacuraun tarina on jotain, mikä jo tapahtuu Brasiliassa yhteiskunnallisella tasolla. Hän ideoi elokuvan yhdessä sen toisen ohjaajan, Juliano Dornellesin kanssa jo kauan ennen Bolsonaron valtaantuloa.

”Historia toistaa itseään pahimmilla mahdollisilla tavoilla, eikä tämä tietenkään koske vain Brasiliaa.”

”Ei-brasilialainen katsoja ei ehkä tunnista kaikkia sisäpoliittisia ja alueellisia viittauksia ja jännitteitä. Uskon, että siitä huolimatta katsoja aavistaa, mistä on kyse. Järjestelmästä, joka on kokonaan hajalla.”

Brasiliaa hallitsi vuosina 1964–1985 sotilasdiktatuuri. Bolsonaron hallinto ei ole diktatuuri, mutta Mendonça sanoo uskovansa, että edellinen presidentti Dilma Rousseff kammettiin vallasta lavastetuilla syytöksillä.

Jo ennen Bacurauta ja Bolsonaron valtaantuloa ohjaaja käsitteli samaa vapaustaistelun ja korruption teemaa. Hänen edellinen elokuvansa Aquarius oli menestys Brasiliassa ja sai paljon huomiota maailmalla. Se oli helposti lähestyttävä, melodraaman ja jännityselokuvan piirteitä yhdistelevä tarina. Siinä Sonia Braga esitti perijänaista, kapinallista kulttuuriporvaria, jolta ketkut kiinteistökeinottelijat olivat viranomaisten avulla riistämässä koko omaisuutta.

”Sekä Bacuraussa että Aquariuksessa on ajatus, että jotkut yrittävät määrittää millainen maailma on, vaikka se todistettavasti on muuta. Kansalainen voidaan hävittää kartalta”, Mendonça kuvailee.

Aquariuksessa edistyksellinen urbaani Brasilia ja häikäilemättömät omaneduntavoittelijat asetettiin vastakkain vielä melko maltillisesti. Sen ensi-illan aikaan Rousseff oli juuri pantu viralta. Ohjaajan mukaan ajoitus oli sattumaa – elokuva oli kirjoitettu jo pari vuotta aiemmin ja kuvattukin ennen kuin sen päähenkilön kanssa samanikäinen presidentti joutui pulaan.

Kun Aquarius sai maailmanensi-iltansa Cannesissa 2016, Mendonça ja elokuvan työryhmä kuitenkin heiluttivat lippuja, joissa vaadittiin Brasiliassa tapahtuvan vallankaappauksen pysäyttämistä.

Kulttuuriministerin painostuksesta Aquariusta ei lähetetty Brasilian Oscar-ehdokkaaksi.

Keväällä 2019 vähän ennen Bacuraun ensiesitystä Cannesissa Mendonça haastettiin oikeuteen Neighboring Sounds -elokuvan julkiseen avustukseen liittyvästä epäselvyydestä.

”Kulttuuriministeriön väki vaihtui ja nyt he tekevät kaikkensa, jotta saan negatiivista julkisuutta.”

 

Vaikka Mendonça aiemmat elokuvat ovat olleet tyyliltään draamaa, hänen suurin esikuvansa on kauhu- ja toimintaelokuvistaan tunnettu John Carpenter.

Bacuraussa on 1980-luvun kauhuelokuvien tyylistä revittelyä ja samaa lännenelokuvien ideoiden venyttelyä, jota Carpenter harrasti – sekä vinoa huumoria. Tappoyksikön julmaa pomoa esittää muun muassa Iron Skysta ja 200 muusta elokuvasta tunnettu kulttihahmo Udo Kier, jolla on taas kieli poskessa.

Alueelle saapuvat tappajat taas ovat amerikkalaisia taviksia, jotka ovat lähteneet ikään kuin metsästyslomalle. Ihmisten ampuminen maaseudulla on heille eräänlaista extreme-matkailua, uusien kokemusten hankkimista.

”Pahikset ovat kaupan myyjiä ja vanginvartijoita, jotka ovat saaneet mahdollisuuden seikkailuun, jossa on lupa tehdä karmeita asioita”, ohjaaja kuvailee.

He ovat suorastaan syyntakeettomia hölmöydessään ja verenhimossaan, joka laantuu tosipaikan tullen.

Johdannossa nähdään tahallisen vanhanaikaisia avaruuskuvia, jotka luovat surrealistista tunnelmaa ja muistuttavat, että kyseessä on nimenomaan kuvitelmaelokuva. Mukana on suora viittauskin Carpenteriin. Elokuvassa soi eläkepäivillään syntetisaattorimusiikin säveltäjäksi palanneen ohjaajan tuore tiivistunnelmainen kappale.

”Suurin nuoruuden elokuvakokemukseni oli Steven Spielbergin Kadonneen aarteen metsästäjät, mutta en sitä katsoessani tullut ajatelleeksikaan, että voisin tehdä elokuvia. Se oli spektaakkelia, kaukana minun todellisuudestani”, ohjaaja kertoo.

”Noin 14-vuotiaana aloin saada nähtäväkseni Carpenterin elokuvia: Halloween, Usva, Hyökkäys poliisiasemalle ja tietenkin The Thing. Niiden parissa oivalsin että tällaista on mahdollista tehdä. Carpenterin elokuvat ovat pieniä ja erittäin tehokkaita.”

Ennen ohjaajanuraansa Mendonça oli pitkään elokuvakriitikko. Hän oli yksi tärkeimmistä kirjoittajista, jotka kävivät esimerkiksi Cannesissa festivaaleilla. Nyt hän kuvailee suhdettaan kritiikkiin kuin päättynyttä parisuhdetta.

”Emme ole enää pari. Siirryn muuhun. Olen iloinen erostamme. Silti rakastan kritiikkiä yhä.”

 

Eräs Pernambucon osavaltioon sijoittuvan elokuvan kiehtovimmista hahmoista on primitiivisen rosvojoukon pomo Lunga, joka piilottelee aavikolla, kunnes taipuu osallistumaan tunkeutujien vastaiseen taisteluun.
Lungan motiivit ovat yhtä häilyviä kuin hänen seksuaali-identiteettinsä.

Lainsuojattomien koplan esikuvana ovat 1900-luvun alun Brasiliaa kuohuttaneet cangaceiro-rosvot. Koruja ja hajuvesiä käyttäneet ja raskaasti aseistautuneet bandiitit olivat monien silmissä eräänlaisia robinhoodeja. Heidän peräänsä lähetettiin lopulta poliisien erikoisyksiköitä, ja 1930-luvulla cangaceirot tapettiin viimeiseen mieheen.

”Cangaceirot vihasivat auktoriteetteja, poliiseja, poliitikkoja. Siitä tuli verilöyly. Heidän päänsä irrotettiin ja lähetettiin kiertämään maakuntaa”, Mendonça kuvailee.

”Lunga on kuin sukupolvia ylittänyt cangaceiro.”

Poskettoman brutaali väkivalta elokuvassa heijastaa myös vankilakapinoita, jotka ovat Brasiliassa yleisiä. Tuorein uutinen on heinäkuun 29. päivältä. Pohjois-Brasiliassa tapahtuneessa yhteenotossa kuoli 52 ihmistä. Viranomaisten mukaan vankilamellakan osapuolina olivat kilpailevat rikollisjengit.

Mendonçan mukaan väkivalta vankiloissa on äärimmäisen raakaa.

”Ruumiita pilkotaan ja osat viskotaan vankilan muurien yli. Tätä tekevät nuorisorikolliset, joilla ei ole mitään rajaa. Lunga on yhdistelmä näitä brasilialaisen yhteiskunnan kipupisteitä. Vankilakapinat eivät ole elokuvassa, mutta ne ovat elokuvassa.”

 

Bolsonaro ei ole maininnut Bacurauta elokuvarahoitusta koskevissa julkilausumissaan. Elokuvan Brasilian ensi-ilta onkin vasta elokuun lopulla. Kansainvälisesti Bacurau on jo menestys: se on myyty kymmeniin maihin. Suomessa se esitetään ainakin Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla syyskuun lopulla.

Vaikka paljon elokuvasta on niin monitasoisesti ja vaikeastikin Brasilian kulttuuriin viittaavaa satiiria ja vertauskuvaa, Cannesissa Bacurau sai tuomariston palkinnon, arvostetun kilpasarjan kolmannen sijan.

Ohjaaja odottaa kotimaan ensi-iltaa jännityksellä.

”Lehdistö yrittää luoda konfliktia hallinnon ja meidän välille. Elokuva on elokuva. Siinä on huumoria. Eräässä otsikossa kuitenkin jo väitettiin, että elokuva on varoituksemme hallinnolle. Ei. Emme me mistään varoita”, Mendonça sanoo.

”Olen huolestunut siitä, että meistä yritetään tehdä vaarallisen oloisia. Mitä siitä seuraa?”

Ohjaaja ei usko, että kohuotsikot Brasiliassa auttaisivat elokuvaa kotimaassaan taloudellisesti. Mukana ei ole paikallisia tähtiä, paitsi sivuroolissa melko lyhyesti nähtävä Braga.

”Todennäköisemmin vain saamme kiusaajia sosiaalisessa mediassa.”

Mendonça puoliso on ranskalainen. Hän on jo viettänyt paljon aikaansa Ranskassa, josta Bacuraun tuotantoon tuli rahaa. Ohjaaja ei ole varma, jääkö Brasiliaan.

”Täytyy miettiä jatkoa. Tekisin mielelläni elokuvia myös muualla, myös englanniksi. Olen jo lukenut tarjottuja käsikirjoituksia”, Mendonça kertoo.

”Rakastan kotikaupunkiani ja haluaisin elää siellä. Saa nähdä, mitä Brasiliassa tapahtuu. Nyt on hieman pelottavaa.”

 

Kalle Kinnunen haastatteli Kleber Mendonça Filhoa Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa 2019.