Atomin paluu -arvio: Olkiluoto 3 – hölmöläisten kolossi

Elokuva on hirtehishumoristinen.

elokuvat
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Maapallo ei ehkä ole hyvissä käsissä, mutta ei se sentään niin huonoissa käsissä ole kuin Eurajoki. Atomin paluu kertoo, kuinka Olkiluoto 3:n piti olla ydinenergian renessanssi. Ydinvoimateollisuuden kannalta valitettavasti se on jo maailman kallein rakennushanke eikä edelleenkään lähellä käyttöönottoa.

Mika Taanilan ja Jussi Eerolan mainion dokumentinkin tuotanto alkoi jo 2005. Näyttävintä antia ovat nopeutetut kuvat jylhän Olkiluoto 3:n rakentamisen alkuvaiheista. Pinta on asiallinen, mutta tarinassa on niin paljon absurdia, että elokuva kääntyy hiljaiseksi mustaksi komediaksi.

Voimalan ulkomaisille työntekijöille puhuva pastori rinnastaa heidät Neitsyt Mariaan ja Joosefiin ja ydinvoiman Jeesukseen. Teollisuuden Voiman illallisilla nauretaan voimalasta tehdyille valituksille ja katsellaan jonglöörin esitystä.

Maaperältään Eurajoki ei kuulu edes Suomen sadan turvallisimman paikkakunnan listalle, ja silti juuri sinne rakennetaan maailmanlaajuisesti ainutlaatuista ydinjätteen loppusijoitusluolastoa. Toisaalta elämäntapanaan Olkiluotoa vastustava, synkkämielinen aktivisti kerrankin riemastuu, kun savimaassa näyttäisi olevan jälki maanjäristyksestä. Todiste osoittaisi, että juuri hän on oikeassa.

Mitä varmempia henkilöt asiastaan ovat, sitä todennäköisemmin jotain on jo pielessä. TVO:n varatoimitusjohtaja lipsauttaa, että on uskon eikä tiedon asia, pysyykö ydinjäte loppusijoituspaikassaan.