Arvio: Kolmiulotteisuus sopii Sin Cityn synkkään sarjakuvamaisemaan

Entistäkin synkemmän saagan suurimmat ansiot ovat visuaalisia.
Elokuva 22.8.2014 13:30
Marv (Mickey Rourke) jatkaa Sin Cityn hahmogalleriassa. © Rico Torres / Maddartico Limited

Sysisynkkä Sin City (2005) oli virkistävä poikkeus sarjakuvafilmatisointien kentällä, jota hallitsivat prameilevat ja teinimakua kasvukiputeemoillaan hyväilleet fantasiat. Frank Millerin film noir -mytologiasta ammentanut sarjakuva siirtyi valkokankaalle säilyttäen alkuperäisen julmuutensa ja jyrkkiin mustavalkokontrasteihin nojaavan värimaailmansa.

Näyttelijät sarjakuvamaisemaan upottanut ja ihmisen ja animaation rajan sulavasti häivyttänyt visuaalinen ilme oli uniikki. Millerin asemaa esikuvauskollisuuden takuumiehenä pönkitettiin jakamalla ohjaajatitteli sarjakuvamaestron ja Robert Rodriguezin kesken.

Kaksikon jälleen yhdessä ohjaama Frank Millerin Sin City: A Dame to Kill For ei erotu sarjakuvafilmatisointien joukosta yhtä selvästi kuin edeltäjänsä aikanaan. Alan Moore -filmatisoinnit V niin kuin verikosto (2005) ja Watchmen (2009) sekä Millerin Yön ritari -sarjakuvia mukaileva raadollinen Batman-sarja ovat muistuttaneet sarjakuvaelokuvan kyvystä miellyttää myös aikuista yleisöä ja esittää jopa yhteiskuntakritiikkiä.