Arvio: Tim Burtonin elokuva nostaa valokeilaan 1960-luvun kitsch-taiteilijan

Big Eyesin parasta antia on Amy Adamsin näyttelijätyö.

elokuvat
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Fantasiaelokuvistaan tunnetun Tim Burtonin kehutuimpiin teoksiin kuuluu Ed Wood, vuonna 1995 valmistunut vakava draama maailman huonoimmaksi haukutusta elokuvaohjaajasta. Big Eyes on uusi yhteistyö Burtonin ja Ed Woodin käsikirjoittajien Scott Alexanderin ja Larry Karaszeweskin välillä. Taas kyseessä on 1950- ja 1960-luvuille sijoittuva tosipohjainen tarina taiteilijasta, jonka tyylilajina oli häpeilemätön kitsch.

Sankaritar on Margaret Keane, jota näyttelee Amy Adams. Hänen toista aviomiestään Walteria esittää kelmirooleistaan Oscarillakin palkittu Christoph Waltz. Kun he tapaavat, Margaret on köyhä kuvataiteilija. Walter teeskentelee olevansa taidemaalari, mutta paljastuu kiinteistönvälittäjäksi. Lipevä mies alkaa kaupitella vaimonsa tauluja ominaan.

Keanet rikastuvat satumaisesti, kun Walter keksii myydä taulujen ohella niistä tehtyjä julisteita ja postikortteja. Andy Warholkin ihailee nimimerkillä ”Keane” signeerattua kuvastoa ja sen massatuotantoa. Walter paistattelee taiteilijana julkisuudessa, vaikkei hänellä ole pisaraakaan visuaalista mielikuvitusta.

Valheella on hintansa. Walter heittäytyy itseinhon vallassa väkivaltaiseksi. Lopulta tekijyyttä ja omaisuuden jakoa puidaan oikeudessa.

Big Eyesin parasta antia on Adamsin vähäeleisyydellään vaikuttava näyttelijätyö. Waltz tekee asiallisesti sen, mitä häneltä odotetaan. Samaa voi sanoa rutiinilla ohjaavasta Burtonista: palaset ovat kohdallaan, intohimo puuttuu.