Arvio: Showpainista kertova dokumentti Spandex Sapiens lyö ällikällä

Aavitustuksen sekavassa elokuvassa yhdistyvät muun muassa huumori, konservatiivisuus ja sympatia.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kanadassa lähetyssaarnaajaperheeseen syntyneelle Michael Majalahdelle wrestling on elämä. Majalahti on aktiivinen vaikuttaja ja esiintyjä Suomen showpainipiireissä. Ei haittaa, että Suomessa se on erittäin pienen yleisön viihdettä, jonka lipputuloilla ei kukaan itseään elätä.

Majalahti on omasta mielestään vain askeleen päässä Hollywoodista ja vaikutelmaa tukeakseen puhuu suomea koomisen korostetulla jenkkiaksentilla. Melkein kuin Mickey Rourken hahmo elokuvasta The Wrestler olisi muuttanut lumiseen Härmään.

Spandex Sapiens on erittäin omalaatuinen dokumenttielokuva. Sen ohjannut Oskari Pastila tunnetaan koripallojoukkueen sarkastisesta kasvutarinasta Täynnä tarmoa. Myös Spandex Sapiensissa on paljon huumoria, mutta lempeämpää. Elokuva haastaa luolamieheksi julistautuvan Majalahden seksistisiä ajatuksia ironisesti, mutta tosiäijän ihmissuhdeongelmia se lähestyy sympatialla. Lapsenomainen usko wrestling-menestysfantasiaan rinnastuu Majalahden vanhempien pullantuoksuiseen supisuomalaisuuteen ja uskonnolliseen vakaumukseen.

Juoni nousee toiselle tasolle, kun päähenkilön vastavoimaksi esitellään showpainja Jessica Love. Transsukupuolinen ja hyväntuulinen Love on kaikkea mitä äärikonservatiivinen ja alati äreä Majalahti ei voi sietää.

Lavastetut jaksot Majalahden ja Loven yhteenotoista esimerkiksi supermarketissa ovat yliampuvia – ja juuri siksi vähintään yhtä totuudellisia kuin mikä tahansa muu aavistuksen sekavassa, mutta vetävässä dokumentissa.