Arvio: Sademetsän tarina

Dokumentti korostaa sademetsän satumaisuutta.

elokuvat
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Luontodokumentti Metsän tarina vei katsojan suomalaismetsään. Tarina oli sekava mutta kuvamateriaali vahvaa. Koko perheen elokuvasta tuli kaikkien aikojen menestynein kotimainen dokumentti.

Ranskalaisessa Sademetsän tarinassa kaikki on suurempaa, mutta ongelmat ovat samanlaisia. Ohjaaja Luc Jacquet (Pingviinien matka) kuvittaa sademetsän ekosysteemiä. Oppaana Gabonin ja Perun viidakoissa on kasvitieteilijä Francis Hallé. Pertti Koivula on suomalainen kertojaääni.

Kuviltaan elokuva on upea. Puiden jättimäisyyttä tai muurahaisten elämää tuskin voisi näyttää kauniimmin. Asioita, joita ei voisi kuvata, on animoitu. Trikkikuvat erottuvat aitojen joukosta, mikä on tahallinen ja miellyttävä ratkaisu.

Tarina harppoo Maan ja ihmiskunnan historiasta puulajien evoluutioon. Kehittyviä kasveja kuvaillaan kuin älyllisiä olentoja. Syitä ja seurauksia avataan puolitiehen. Sademetsän merkitys maapallon keuhkoina jää selittämättä.

Entä miksei lapselliselle tasolle muutenkin virittynyt kertoja voi sanoa, että siemenet kulkeutuvat eläinten ruoansulatuksessa ja itävät kakasta? Se ei kai istuisi mahtipontiseen tyyliin. 

Sademetsän tarina elokuvateattereissa 3.1. alkaen.