Arvio: Borgman päivittää porvariston painajaiset

Hollantilaiselokuvassa muukalaisiin ei kannata luottaa.
Elokuva 6.6.2014 10:00
Vieras mies tuli taloon: herra Borgman (Jan Bijvoet) haluaa isäntäväeltä muutakin kuin kylvyn. © Night Visions

Alankomaalainen Alex van Warmerdam on pitkän linjan elokuva- ja teatteriohjaaja, jonka töistä Suomeen on yltänyt vain Ylen esittämä Pikku Teun (Kleine Teun, 1998) ja Sodankylän festivaalilla nähty De Noorderlingen (1992). Perheyhteisöihin keskitetty musta huumori vaikuttaa van Warmerdamin omimmalta lajilta. Borgman (2013) lisää palettiin sadunomaista mystiikkaa ja uhkaa.

Borgman on arvoituksellinen ja vaikeasti luokiteltava kokonaisuus, mikä ei vähennä sen kansainväliseksi osoittautunutta yleisöpotentiaalia. Cannesin pääpalkinnoista kilpaillutta elokuvaa voi kaupata joko salonkikelpoisena satiirina tai kummallisena kauhuna.

Nimihahmo Camiel Borgman (Jan Bijvoet) esitellään elokuvan alussa metsään kaivetun kolon asukkaana. Hän joutuu tovereineen vaihtamaan maisemia papin johtaman kodinturvajoukon hyökättyä miekkosten pesintäalueelle. Borgman lähtee kiertelemään vaurasta esikaupunkialuetta. Lempeän oloinen kulkuri kolkuttelee hyväosaisten ovia ja väittää haluavansa vain peseytyä. Mediatuottaja Richard (Jeroen Perceval) saa mustasukkaisen raivokohtauksen, kun vaeltaja väittää tuntevansa hänen vaimonsa, kuvataiteilija Marinan (Hadewych Minis).