Angry Birds -elokuva: Sokerihumalaisen värikäs, meluisa ja kohtuullisen vauhdikas

Arvio: Rovion animaatioelokuva on teknisesti moitteeton epäsatu.

Angry Birds
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tuote sinänsä on aika hyvä. Angry Birds -elokuva on sokerihumalaisen värikäs, meluisa ja kohtuullisen vauhdikas animaatio. Se ei ole ainoastaan Rovion samannimisen mobiilipelin markkinointiväline.

Leffa tarjoaa lapsellisemman hassuttelun ohella aikuisyleisölle suunnattua huumoria. Nuo sävyt lienevät hetkittäin ronskeja pääkohderyhmälle, Yhdysvaltojen konservatiiviselle perheyleisölle. Suomalaisittain voidaan puhua lievästä ilkikurisuudesta.

Lomittaisista tarinoista toinen kertoo alati kiukkuisesta ja siksi vihanhallintakurssille pakotetusta Red-linnusta. Red on näsäviisaan stand up -koomikon tavoin ympäristöään kommentoiva veijari, jolta kuullaan jo alkuminuuteilla vuodatus siitä, onko gluteeniyliherkkyyttä olemassakaan. Luontainen kriittisyys tekee hänestä sankarin, kun muut menevät lintukotoon tunkeutuvien possujen halpaan.

 

Silti elokuva ei ole itsenäinen teos. Toiminnallisempi tarina on rakennettu väkisin mobiilipelin perusajatuksen ympärille: ennen pitkää possut paljastavat ilkeytensä ja varastavat lintujen munat. Viimeisellä kolmanneksella lintuja ammutaan ritsalla possujen kaupunkiin. Jos ajatellaan niin, että tätä mekaanista jytkytystä on ollut aivan pakko leffaan kirjoittaa, olisi se voitu tökerömminkin pohjustaa.