Lady Dayn kengissä

Uskonnollinen Andra Day opetteli polttamaan, juomaan ja kiroilemaan esikoisrooliaan varten.

elokuva 17.06.2021 18:00
kaisu tervonen
Andra Day.
Andra Day. © Takashi Seida

Muusikko Andra Day on lainannut osan taiteilijanimestään Billie Holidaylta, ikoniselta jazzartistista, joka tunnettiin lempinimellä Lady Day.

Hän on ihaillut Holidayta lapsesta saakka. Siksi Andra Day ajatteli ensin olla ottamatta vastaan pääroolia elokuvassa The United States vs. Billie Holiday.

”Pelkäsin, että onnistun jotenkin tahraamaan tai möhläämään Billien perinnön. En halunnut tehdä elokuvaa, koska rakastan häntä”, Day kertoo puhelimitse.

Hän kuitenkin otti vastaan Holidayn roolin, uransa ensimmäisen. Debyyttielokuvassaan muusikko pääsi työskentelemään toisen Holiday-fanin, muun muassa kiitetyn Precious-elokuvan (2009) ohjanneen Lee Danielsin kanssa.

”Olimme Leen kanssa kuin kaksi koulutyttöä vaahtoamassa koulun suosituimmasta henkilöstä – Billie Holidaysta – ja jokaisesta yksityiskohdasta ja asiasta, joka meitä hänessä ilahdutti.”

 

Tunnetuin valkokangastulkinta Billie Holidaysta on tähän mennessä ollut vuonna 1972 valmistunut Lady Sings the Blues. Sidney J. Furien ohjauksen keskiössä on artistin huumeiden käyttö.

Lady Sings the Blues on yksi suosikkielokuvistani, vaikka Billie-fanina tiedän, ettei se ole täsmällinen kokonaiskuva. Elokuvassa ei kerrota, että Holiday oli myös kansalaisoikeustaistelija, jota hallitus jahtasi Strange Fruit -kappaleen takia”, Day kertoo.

The United States vs. Billie Holiday sen sijaan rakentuu juuri tämän asetelman ympärille. Elämäkertadraaman taustamateriaalina toimi brittitoimittaja Johann Harin kirja Chasing the Scream, joka kertoo huumeiden vastaisesta sodasta ja siihen punoutuneesta rasismista. Viranomaiset jahtasivat erityisesti mustia jazzmuusikoita.

”Holiday yhdisti valkoisia ja mustia yleisöjä ja lauloi lynkkauksista. Strange Fruit paljasti epätasa-arvoisen systeemin, joka on rakennettu petokselle.”

Rakenteellinen rasismi puhuttaa Yhdysvalloissa edelleen. Mutta siinä missä Holidayta pidettiin valtion vihollisena, Andra Day lauloi presidentti Joe Bidenin virkaanastujaisissa.

Myös elokuvateattereissa mustien henkilöiden tarinat ovat saaneet enemmän tilaa.

Vuonna 2019 Holidaysta julkaistiin Billie-niminen dokumentti. Seuraavana vuonna ensi-iltansa saivat muun muassa Ma Rainey’s Black Bottom, One Night in Miami… ja MLK/FBI, jotka kaikki kertoivat tosielämän hahmoista. Tänä vuonna nähdään Aretha Franklin -draama Respect.

Andra Dayn mukaan aika näille tarinoilla on nyt kypsä, kiitos vuosikausien työn.

”Ja suoraan sanottuna ajoitukseen on vaikuttanut myös se, että ihmiset tajuavat mustien elokuvien tuottavan rahaa.”

 

Rahan lisäksi on tullut kiitosta. Andra Day sai Oscar-ehdokkuuden esikoisroolistaan Billie Holidayna.

Se ei ollut onnenkantamoinen vaan vaati huolellista esityötä.

Day laihdutti roolia varten yli 15 kiloa. Kertomansa mukaan hän kuunteli jokaisen Holidayn nauhoitetun haastattelun, tutki jokaisen valokuvan hänestä ja luki kirjoja paitsi artistista myös FBI:sta, jazzin kehityksestä ja ajan yökerhoista.

Sen lisäksi Day alkoi polttaa tupakkaa, juoda alkoholia, kiroilla ja käyttäytyä seksuaalisesti vihjailevasti  – mitään näistä syvästi uskovainen muusikko ei aiemmin harrastanut.

”Pakkomielteistä? Psykoottisen rajamailla? Tavallaan joo. Olisin varmasti paljon tuotteliaampi, ellei metodini olisi tällainen”, Day kertoo.

”Mutta yksityiskohdat ovat minulle tärkeitä.”

Läpi haastattelun käy ilmi, että myös rukoileminen oli osa Dayn työprosessia. Itse hän pitääkin onnistumisensa avaimena paitsi kovaa työtä myös kristillistä periaatetta.

Raamatusta löytyy jae, jossa sanotaan ’Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille’. Se on korkeampi standardi kuin kilpaileminen.”

The United States vs. Billie Holiday -elokuvan suunniteltu ensi-ilta 2.7.

Valinnat
romaani

Aura Sevónin romaani liikkuu ruumiillisen muistin ja tutkijankatseen välillä. Toisinaan teksti muistuttaa feminististä esseetä.

esseitä

Siperialainen säväri on purevampi ja yhteiskuntajärjestelmää laajemmin kritisoiva teos kuin Ville Roppoisen aiemmat tekstit.

tietokirja

Harmangen pamfletti on tahaton pilaversio radikaalifeminismistä.

näyttely

Ilpo Muston mielestä hyvää valokuvaa voi verrata musiikkiin.

levyt

Sopraano Anu Komsin kansainvälinen ura on jäänyt Suomessa turhan vähälle huomiolle.

Sisältö