Keikkatalous ja nollasopimus

Kiitos tilauksestasi on jäntevä yhteiskunnallinen elokuva.

elokuva 08.11.2019 06:00
kalle kinnunen
Kris Hitchen ja Katie Proctor.
Kris Hitchen ja Katie Proctor. © JOSS BARRATT

Töitä ei enää riitä kaikille, joten rakennusmiehenä aiemmin työskennellyt Ricky (Kris Hitchen) vaihtaa alaa. Hän on innoissaan uudesta työstään kuriirifirmassa. Pakettien toimittaminen kotioville sopii ahkeruudestaan ylpeälle duunarille. Sekin kuulostaa ensin hyvältä, että Rickysta tulee yrittäjä ja oman onnensa seppä.

Ensimmäinen vaaran merkki on kusipullo, johon on pakko turvautua, kun Rickyltä vaaditut toimitusaikataulut eivät jätä varaa edes vessakäynneille. Myös laskelmat oman pakettiauton hankinnan kannattavuudesta pettävät.

Ilman työnantajaa Rickysta ei tullutkaan joustavista työajoista ja vastuusta nauttivaa yrittäjää vaan orja, jolla ei ole varaa yhteenkään virheeseen. Perheen ahdinko pahenee, kun hoivatyötä tunnollisesti ja vanhusten ihmisarvoa vaalien tekevä puoliso Abby (Debbie Honeywood) joutuu nollatuntisopimuksen armoille.

Poliittinen sanoma on selvä jo ennen alkutekstejä, kun elokuvan ohjaaja on vannoutunut sosialisti Ken Loach. Loach, 83, on optimisti, joka tekee nykyään hyvin pessimistisiä yhteiskuntakuvauksia.

Arvokkaan (työ)elämän puolesta julistava Kiitos tilauksestasi on ajatuksiltaan kuin pamfletti keikkatalouden vaaroista: Duunarit pakotetaan kevytyrittäjiksi, jotka päätyvät jopa velkasuhteeseen kasvottomien jättifirmojen kanssa. Ihmisten välinen kunnioitus murenee. Heikot, kuten vanhukset, jäävät omilleen.

 

Loach voitti edellisellä hätähuudollaan Minä, Daniel Blake Cannesin Kultaisen palmun. Kiitos tilauksestasi on samankaltainen, mutta jäntevämpi elokuva. Tarinan kuvailu saa sen kuulostamaan manipuloivammalta kuin se on. Vain Rickyn pomon ilkeys ja ahneus lyövät hieman yli. Hänkin tosin osoittautuu järjestelmän uhriksi.

Samastuttavat näyttelijät ovat elokuvan sydän. Taas kerran Loach käyttää pääosissa amatöörejä, ja taas kerran he ovat rooleissaan hyviä ja sympaattisia. Ilman tätä aitouden tuntua ja rosoa duunarien idealisointi varmasti särähtäisi.

Rickyn ja Abbyn tarina on tragedia, jossa turvattomuus ja näköalattomuus ottavat vallan, mutta Loach ei unohda huumoria. Jos ammattiliitoilla olisi pelisilmää, ne voisivat valjastaa taitavasti tehdyn ja tarinaltaan ajankohtaisen elokuvan tarkoituksiinsa. Kohderyhmä lienee silti käytännössä sitä kaupunkilaista laatuelokuvien harrastajaväkeä, joka on jo käännytetty loachilaiseen yhteiskuntanäkemykseen.

Ken Loach: Kiitos tilauksestasi. Elokuvateattereissa. ★★★★

Valinnat
romaani

Ian McEwan kuvaa tekoälyn mahdollisuuksia.

tietokirjat

René Nyberg ja Anders Åslund ruotivat asiantuntevasti Putinin valtajärjestelmää.

tietokirja

levy

Kalle Kaliman Flying Like Eagles on hypnoottinen ja herkkävireinen albumi.

tietokirjat

Antti Rinne etenee elämäkerrassa kyynärpäät pystyssä voitosta voittoon.

komiikka

Stand up on kaikkialla, mutta sitä on tutkittu vähän.

Sisältö