Danny Boyle ohjaa: Groteskit aiheet, teatterille Frankenstein ja olympialaisiin avajaiset

Kulttuuri 16.3.2011 11:54

Danny Boyle ei napannut helmikuun lopun Oscar-gaalassa uusia palkintoja. Slummien miljonäärillä Hollywoodin kärkinimien joukkoon nousseen brittiohjaajan aikataulut ovat silti täynnä. Nyt Suomessa nähdään Boylen Frankenstein-tulkinta ja ensi vuonna ihmetellään ohjaajan suurinta show’ta. Hän suunnittelee Lontoon olympialaisten avajaiset.

Danny Boyle Lontoossa 17. kesäkuuta 2010, jolloin hänet valittiin Lontoon kesäolympialaisten 2012 avajaisseremonian taiteelliseksi johtajaksi. Kuva Sang Tan / AP / Lehtikuva.


Slummien miljonääri keräsi kaksi vuotta sitten peräti kahdeksan Oscaria. Elokuvateattereissa nyt pyörivä 127 tuntia ei olisi todennäköisesti toteutunut ilman tuota onnenpotkua.

”Minusta tämä oli kiinnostava mahdollisuus. Studion mielestä kyseessä oli valtava haaste”, Boyle kuvailee.

”Oscar-voitto antoi meille itseluottamusta. Monet ajattelivat, että tästä tulisi turhamaisuuden osoitus ja katsomiskelvoton elokuva: tyyppi on kuusi päivää kivenkolossa ja sitten katkaisee oman kätensä, eihän kukaan halua sellaista nähdä. Se sanottiin meille monta kertaa.”

127 tuntia kuvaa Aron Ralstonin koettelemuksia erämaan vankina. Yksin retkeilemään ja kiipeilemään lähtenyt extreme-lajien harrastaja jäi rotkon pohjalle vangiksi, kun pudonnut kivi kiilasi hänen kätensä kallion seinämää vasten.

Suurin osa elokuvasta kuvaa Ralstonin vapautumisyrityksiä ja tuntemuksia hänen odotellessaan lähes varmaa kuolemaa. Roolia näyttelevä James Franco kantaa koko elokuvaa harteillaan – muita näyttelijöitä nähdään vain alussa ja lopussa.

”Uskon näyttelijöiden voimaan. James on tämän elokuvan keskipiste. Siihen on syynsä, miksi parhaat näyttelijät ovat näyttelijöitä. Heihin yksinkertaisesti uskoo, heihin haluaa uskoa”, Boyle sanoo.

”Kun heitä seuraa, unohtaa itsensä ja todellisuuden. Meillä saattaa olla Tom Cruisesta henkilönä tietynlainen kuva, mutta näyttelevää Tom Cruisea seuratessamme uppoudumme tarinaan. Kuinka varmoja olemme, ettei Cruisen näyttelemä sankari voi kuolla – ja silti unohdamme mielellämme tuon varmuuden, kun sankari on kiperässä paikassa.”

Kätensä menettänyt ja sen jälkeen kirjailijaksi sekä motivaatiovalmentajaksi ryhtynyt Aron Ralston olisi halunnut tehdä tarinastaan dokumenttielokuvan tai dokudraaman, jossa hän esittäisi itseään.

”Keskustelimme siitä monta kertaa Aronin kanssa. Jouduin selittämään hänelle, että vaikka hän kuinka on tarinansa suurin asiantuntija, ei hän olisi itse uskottava kameran edessä. Sellaista se on: haluamme katsoa näyttelijää, joka osaa esittää tunteet. Elokuva on esittämistä, tarinan kertominen on esittämistä. Aron saattaisi palata kameran edessä oikeisiin tunteisiinsa, mutta silti yleisö haluaa nähdä ja uskoa hyvin esitettyjä feikkitunteita.”

Teatterista Trainspottingiin ja takaisin näyttämölle

Manchesterissa nuoruutensa eläneen Boylen juuret ovat teatterissa.

Hän ohjasi ensimmäiset näytelmänsä parikymppisenä. Ura televisiosarjojen, kuten Komisario Morsen ohjaajana sekä tuottajana johti Shallow Grave – murhaleikki -elokuvan tekoon vuonna 1994. Pienen budjetin jännäristä tuli kotimaassaan iso hitti, ja sitä seurasi Trainspotting, yksi 1990-luvun kansainvälisesti menestyneimmistä brittielokuvista.

Boyle jatkoi tekijänä Hollywoodiin, muttei koskaan muuttanut pois Lontoosta.

”Ei tarvinnut, enkä halunnut. Neuvottelut käydään edelleen aina Los Angelesissa, mutta ei minua siellä muuten kaivata.”

Elokuvat tehdään muualla, etenkin Boylen elokuvat.

127 tuntia kuvattiin Utahissa, oikeilla tapahtumapaikoilla. The Beachin teimme Thaimaassa ja Slummien miljonäärin Intiassa. En mitenkään tarkoituksella etsi eksoottisiin paikkoihin sijoittuvia tarinoita. Mutta matkustamalla paikan päälle tai eri kulttuureihin saa elokuvaan ihan omanlaistaan energiaa. Mumbaissa luotin kaupunkiin ja sain siitä irti asioita, mitä en olisi osannut kuvitellakaan. Samoin 127 tuntia on kertomus yhdestä nimenomaisesta paikasta Utahissa.”

Silti Boylen uusin tuotanto on paluu juurille, teatteriin. Hän ohjasi National Film Theatrelle sovituksen Mary ShelleynFrankensteinista. Se on saanut kehuvat arviot ja esitetään nyt torstaina Finnkinon Maximissa suorana lähetyksenä.

Boylen kaikki elokuvat ovat sijoittuneet nykyaikaan tai lähitulevaisuuteen, ja aiheet ovat olleet moderneja.

”Joku kysyi, eikö klassikkonäytelmien esittämisessä ole vähän vanhanaikaista se, että kaikki tietävät, mitä tapahtuu”, Boyle sanoo ja naurahtaa.

”Eihän oikein mitään elokuvaakaan voi enää mennä katsomaan tietämättä aika paljoa siitä, mistä se kertoo. Melkeinpä kaikki tiesivät, mitä Aron Ralstonille tapahtuu.”

Boyle ei ole vältellyt groteskeja teemoja. Shallow Gravessa ystävykset taipuivat murhaajiksi, Trainspotting näytti myös narkomaanielämän nurjinta puolta ja 127 tuntia huipentuu kohtaukseen, jossa päähenkilö sahaa oman kätensä poikki. Tätä taustaa vasten Frankenstein tuntuu luontevalta valinnalta.

”Minua kiinnosti etenkin Nick Dearin kirjoittama tulkinta aiheesta. Hän kirjoitti tarinan kokonaan hirviön näkökulmasta. Näytelmä alkaa hetkestä, kun se avaa silmänsä.”

Erityisen rankka näytelmä ei ole, Boyle vakuuttaa.

”Se ei ole kuin 127 tuntia, jonka katsojia on pyörtynyt useissa näytöksissä. Tosin sitäkin on liioiteltu. Nuo tarinat lähtevät aina kiertämään. Siitä tulee itsensä toteuttava ennustus. Viimeksi kuulin näytöksestä, jossa joku juoksi elokuvasalin aulaan huutaen, että tuolla on joku pyörtynyt. Vanha mies oli vain nukahtanut”, Boyle nauraa.

”Ei kovin hyvää mainosta elokuvalle!”

Olympialaisten seremoniamestari

Iso-Britannian suurin tuleva tapahtuma on tietenkin Lontoon kesäolympialaiset ensi vuonna. 27. heinäkuuta järjestettävien avajaisseremonioiden taiteelliseksi johtajaksi valittiin Boyle.

”Se oli suuri kunnia ja olin vähän yllättynyt. En niin vähänkään.”

Boyle ei ollut ajatellut itseään spektaakkelin tekijänä.

”En ole ohjannut joukkokohtauksia tai tehnyt suuria live-tapahtumia. Ja tämähän on suurinta mitä on. Frankenstein on toki hyvää harjoitusta.”

Onko se haaste?

”Ei kun mahdollisuus! En pelkää isoja, tunteellisia hetkiä. Elokuvissani näyttelijät vastaavat siitä tunnealasta. Nyt vain pelaan erilaisilla korteilla.”

Danny Boylen Frankenstein suorana lähetyksenä Finnkinon National Film Theatre -esityssarjassa Helsingin elokuvateatteri Maximissa torstaina 17.3. kello 21.00.