A.W. Yrjänä: ”Uniennäkeminen alkoi jo karata käsistä”

Kulttuuri 9.10.2010 12:00

Muusikko-runoilija A.W.Yrjänä teki tunteellisen poplevyn ja poliittisen runokirjan.

A.W. Yrjänä

Taivaisiin, taakse kuun, ohi linnunratojen. Korkeuksiin, ihmeisiin, kuten kaipaus ihmisen, lentää taivaan peiton yli ihmeellinen tumma lintu vapauteen.

Näin romanttisesti kirjoittaa keski-ikäinen mies rakkaudesta. Ja kuolemasta – ehkä nuoren parin itsemurhasta.

Linnunrata löytyy CMX-yhtyeen Iäti-levyltä, joka on edeltäjänsä täydellinen vastakohta. Tieteisfantasian maailmassa liikkunut Talvikuningas (2007) oli kolkko, valtaa tutkaileva konseptilevy. Kryptisen suurteoksen jälkeen yhtye laskeutuu yksinkertaisten ja avoimen tunteellisten pop-kappaleiden pariin.

”Pyrin pitämään tekstit luonnoksenomaisina”, kertoo muusikko-runoilija A.W. Yrjänä, 43. ”Ne elävät kuuntelutunnelman mukaan jättäen liikkumavaraa mielikuvitukselle.”

Jos viittauksia on, ne palautuvat Raamattuun. Sisäistä avaruutta kuvaavia lauluja on moneen lähtöön. Useiden tunnelmaa voisi kuvailla unenomaiseksi.

”Vuosi 2009 oli minulle suuri nukkumisen vuosi”, taiteilija naurahtaa. ”Tuntui, että uniennäkeminen alkoi jo karata käsistä. Yöllisten tapahtumien kirjaamiseen olisi mennyt koko päivä.”

Yrjänä puhuu lauluistaan ”pieninä kollektiivisina unina” elokuvaohjaaja-runoilija Jean Cocteaun ajatusta sivuten. Myyteistä ammentavassa lyriikassa ei ole kyse vain omasta unimaailmasta.

”Olen taipuvainen ajattelemaan unista jungilaisesti: ne eivät ole pelkkiä viestejä, vaan toinen puoli elämää. Unissa uidaan virrassa, joka ei ole pelkästään oma itse, vaan jotain laajempaa. Sen valjastaminen hyötykäyttöön olisi virhe.”

Sarja hallusinaatioita

Mutkattoman Iäti-levyn vastapainoksi Yrjänältä ilmestyy hämmentävä runokokoelma, hänen viidentensä. Angelus on vihainen aikalaispuheenvuoro. Kahteen osaan jaettu kokoelma käsittelee nykyistä politiikkaa sumerilaiskulttuurin kautta.

”Olen käyttänyt kaukaisia historiallisia kausia nykyajan symboleina usein”, runoilija sanoo. ”Mutta päivän poliitikot eivät ole aikaisemmin tunkeutuneet tällä tavoin runoihini.”

Yrjänä sanoo teostaan ”kirjalliseksi vesikauhukohtaukseksi”. Sen tekstimassa syntyi vuonna 2008 CMX-kiertueen välipäivinä, jonka jälkeen alkoi jäsennystyö. ”Olen aina inhonnut tekstiä, jonka kanssa ei voi neuvotella. Näin kuitenkin kävi, ja kirjan alaotsikoksi piti laittaa Hallusinaatioita.”

Angelus on myös katolisen perinteen keskeinen rukous. Rukoileeko uskonnollista kuvastoa käyttävä taiteilija koskaan?

”Joskus parikymppisenä yritin, mutta se tuntui hävyttömältä. Mitä tahoa rukoilisin? Jos ei pysty päättämään edes sitä, on parempi pitää päänsä kiinni.”

Mietiskely, Porvoon sienimetsissä liikkuminen ja kirjoittaminen ajavat asian.

”Mieluiten haavikoin”, hän myhäilee viitaten kirjailija Paavo Haavikkoon. ”Otan ison viinilasin käteen ja menen katselemaan puita. Silloin tuntuu, että jotain tapahtuu – eikä se ole julkeata.”

CMX: Iäti. Herodes/EMI.

Kuva Hannus Lindroos.