Annette Messager – taiteella leikkijä

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

“Minä rakastan ristiriitoja”, sanoo ranskalainen nykytaiteilija Annette Messager, joka nauttii huonon naisen maineestaan. Hänen työnsä ovat nyt esillä Espoossa.

Teksti Taina Tervonen
(SK 44/2007)

Olohuoneen lattialla on pitkä tyyny, jonka päällä loikoilee täytetty kissa. Sillä on harmaa raidallinen turkki ja vaaleanpunainen pehmolelun pää.

“Tällaisia vauvan näköisiä pehmoleluja ei tahdo enää löytyä mistään”, Annette Messager harmittelee ja silittää pörröisiä kasvoja ja keltaista hiustöyhtöä.

Ranskalaiselle Annette Messager’lle nallet ja puput ovat taiteen raaka-ainetta. Yläkerran työtilassa, jonne kiipeämme kapeita kierreportaita pitkin, niitä lojuu nurkassa iso kasa, sikin sokin täytettyjen raajojen, värikynien ja mustien hanskojen seassa. Seinillä roikkuu kaava-arkkeja, ja huoneen keskellä on ompelukone. Sillä syntyvät pehmolelupäiset kissat ja linnut, maalatusta laskuvarjokankaasta leikatut keuhkot ja mustasta kumista tehdyt raajat, jotka seikkailevat Messager’n töissä.

Messager on yksi ranskalaisen nykytaiteen kuuluisimmista nimistä. Suomalaiset pääsevät ensi kertaa tutustumaan hänen tuotantoonsa, kun taiteilijan töiden näyttely avataan Espoon taidemuseossa EMMAssa 3. marraskuuta. Suomeen näyttely tulee pariisilaisesta Georges Pompidou -keskuksesta, nykytaiteen pääkallonpaikalta.

Maanalainen taktiikka

Messager on aina ommellut. Yksi hänen ensimmäisistä töistään on Mes travaux d’aiguille (Käsityöni, 1972), joka on kooste erilaisista pistoista.

“Halusin osoittaa, että neulanpisto voi olla yhtä kaunis kuin suuri taulu”, Messager muistelee. Hullun touhua, ajateltiin 1970-luvulla. Nainen, joka kuvittelee tekevänsä taidetta, ja joka kaiken kukkuraksi ripustaa seinille ristipistoja ja neulemalleja.

“Se oli sitä aikaa. Naisilla ei ollut paljon sananvaltaa. Minun taktiikkani on aina ollut maanalainen.”

“Maanalainen taktiikka” tarkoitti esimerkiksi sitä, että Messager leikkasi lehdistä kuvia kauneudenhoidosta ja antoi kokonaisuudelle nimeksi Les Tortures volontaires (Vapaaehtoiset kidutukset, 1972). Tai sitä, että hän kirjaili kaksisataa seksististä sananlaskua pienille tauluille.

Messager muistelee, miten ripustuksessa auttaneet työmiehet pyörittelivät päätään: “Tottahan tuo kaikki on, Madame, mutta onko tämä nyt kuitenkaan ihan sopivaa?”

Kun Messager esitti sarjan Les Approches (Lähikuvat, 1972), jossa kamera zoomaa kuva kuvalta lähemmäs kadulla kävelevien miesten haaroihin, hänet haukuttiin huoraksi ja tuohtunut näyttelyvierailija kävi käsiksi. Naisten näpertelyn esittäminen taiteena vielä jotenkin sallittiin, mutta miehen kehoon kajoamista ei. Ei vaikka tällä olisi housut jalassa.

Annette Messager’ta on luonnehdittu feministiseksi taiteilijaksi, mutta itse hän sanoo inhoavansa luokitteluja ja olevansa mieluummin “taiteilijanainen”.

“Silloin 1970-luvulla olin vakuuttunut, että taide voi vaikuttaa maailman menoon. Nyt ajattelen lähinnä, että se voi muuttaa yksittäisten ihmisten elämää”, hän pohtii.

“Minut se on muuttanut perusteellisesti.”

Annette Messager taidemuseo EMMAssa 3.11.2007–27.1.2008

Aiheesta lisää
Annette Messager (engl. Wikipedia)
Annette Messager (ransk. Wikipedia)
MoMA
Artcyclopedia
Art and Culture
Journal of Contemporary Art
Guggenheim Museum
Centre Pompidou
Google Image Search

Christian Boltanski – ystävä kuoleman kanssa (SK 33/1998)
Helsingin Juhlaviikkojen vuoden 1998 taiteilijan haastattelu.