Alma Pöysti: Näyttelijälupaus etsii onneaan

Kulttuuri 31.12.2011 10:00

Alma Pöystille vapaus on tärkeämpää kuin varmuus. Siksi vakituinen työsuhde sai jäädä.

Alma Pöysti

Kun on tekemisissä ukrainalaisen ohjaajalegenda Andriy Zholdakin kanssa, melkein mitä tahansa saattaa sattua. Zholdakin Klockrike-teatteriin ohjaama Morbror Vanja eli Vanja-eno oli peruuntua, kun ohjaaja ilmoitti lehdistötilaisuudessa kyynelsilmin, ettei ole varma, pystyykö jatkamaan harjoituksia.

Ensi-iltaan oli aikaa pari viikkoa.

Vanja-enon Sonjaa, näyttelijä Alma Pöystiä, 30, Zholdakin impulsiivisuus ei haittaa. Ensi-illastakin selvittiin kunnialla, vaikka näytelmää ei tätä ennen ollut näytelty kertaakaan alusta loppuun.

”Tässä produktiossa on ollut pakko yllättää itsensä. Zholdak on sellainen. Hän vain sanoo, että tee nyt. Sitten sitä tekee, vaikka ei osaisi.”

Varaa olla vapaa

Zholdak on hankalan maineessa. Sen lisäksi, että hän saattaa uhkailla peruutuksilla, osaa hän olla myös ilkeä. Pöysti ei kuitenkaan ota tätä liian vakavasti.

”Zholdak sanoi meille, että hän huutaa, koska haluaa, että teemme paremmin. Huolissaan kannattaa olla vasta, kun hän ei sano mitään.”

Pöystin ja Zholdakin välille syntyi nopeasti yhteys. Pöysti kuvaa Zholdakia äärimmäisen haastavaksi ihmiseksi, jolla on kaunis mielikuvitus. Alma Pöystiä puolestaan kutsuttiin Helsingin Sanomien haastattelussa Zholdakin uudeksi löydöksi.

Pöystiä tämä ei kovasti hetkauta.

”Otetaan nyt ihan rauhassa. Mutta kyllä minulle tuli tunne, että puhuimme samaa kieltä. Se saattaa johtua musiikki-ilmaisuista, joita Zholdak viljelee puheessaan paljon. Soitin klarinettia pitkään, joten tällainen on minulle tuttua.”

Alma Pöysti on teatterisuvun vesa. Hänen isoisänsä on näyttelijä Lasse Pöysti ja isänsä teatteriohjaaja Erik Pöysti. Tästä huolimatta näyttelijän ammatti ei ollut itsestään selvä valinta. Ennen kuin ovet Teatterikorkeakouluun avautuivat, Alma Pöysti opiskeli pohjoismaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Moni asia kiinnostaa.

”Jos en olisi näyttelijä, voisin olla lähihoitaja. Siinäkin näkee elämän monet puolet.”

Tänä vuonna Pöysti lopetti vakituiset työt Svenska Teaternilla, jotta voisi tehdä töitä vapaammin ja etsiä itselleen merkityksellisiä projekteja. Esimerkiksi sellaisia kuin Klockrike-teatterin Vanja-eno.

Onnellisuus kotiläksynä

Pöysti on tehnyt Sonjan roolin jo ennen Vanja-enoa. Esitys oli hänen lopputyönsä Teatterikorkeakoulussa vuonna 2007, ja hahmo DostojevskinRikoksen ja rangaistuksen Sonja. Samassa esityksessä Pöysti näytteli myös tarinan päähenkilön Raskolnikovin roolin.

”Näissä Sonja-hahmoissa on jotain samaa. Ehkä se hyvyys, puhtaus ja usko. Mutta Vanja-enon Sonja on tietyllä tavalla paljon lihallisempi. Vähän kuin enkeli, jolla on haluja, oikeaa verta suonissa.”

Sonja kamppailee näytelmässä epätoivoisen rakkauden, alemmuudentunnon ja nuoruuden keskellä. Kuvankaunis äitipuoli Jelena on rakastunut samaan mieheen kuin itseään rumana pitävä Sonja.

Pöysti kokee, että hahmon ristiriidoista huolimatta roolia ei ollut kovin vaikeaa omaksua.

”Kai minussa ja Sonjassa on jotain samaa. Elämä opettaa”, Pöysti sanoo ja nauraa.

Loppujen lopuksi Vanja-eno on Alma Pöystin mukaan näytelmä siitä, kuinka elämä menee ohi. Jokainen henkilö etsii onnea sitä tavoittamatta. Toivoa kuitenkin on. Siitä kertoo esimerkiksi Zholdakin näyttelijöilleen kesäksi antama tehtävä.

”Zholdak antoi meille kotiläksyn, että olkaa onnellisia. Koko kesän viljelin kasvimaata ja luin Tšehovin näytelmiä ja novelleja.”
Läksyt tuli tehtyä.

Morbror Vanjan kiertuenäytökset Kulttuuritehdas Korjaamolla (Töölönkatu 51, Helsinki) 25.-26.1.2012 sekä Diana-näyttämöllä (Erottajankatu 7, Helsinki) 7.2.-27.4.2012.

Kuva Christoffer Allén.