Aki Kaurismäen Le Havre saanee sunnuntaina Cannesista palkinnon

Kulttuuri 20.5.2011 13:00
Aki Kaurismäki Cannesin elokuvajuhlilla Ranskassa tiistaina 17. toukokuuta. Kuva Francois Guillot / AFP / Lehtikuva.

Cannesin elokuvajuhlien palkinnot jaetaan sunnuntaina illalla. Aki Kaurismäen ranskankielinen Le Havre on vahvoilla. Elokuva sai erinomaisen vastaanoton. Esimerkiksi elokuvan bisneslehti Screenin kriitikkotaulukossa sillä on korkein keskiarvo.

Screenin kymmenen huippukriitikkoa eri maista ovat antaneet Le Havrelle tähtiä keskimäärin 3,2 maksimin ollessa neljä. Pisteytettynä oli jo 14 festivaalin kilpasarjan 20 elokuvasta.

Toisen tärkeän ammattilehden, The Hollywood Reporterin arvostelija Todd McCarthy oli innostunut elokuvasta ja uskoi sen kansainväliseen menestykseen.

”Tätä on vaikea olla rakastamatta”, McCarthy tiivisti Suomen Kuvalehdelle.

Elokuvan tapahtumapaikkana on Le Havren satamakaupunki Luoteis-Ranskassa. Kyseessä on kaurismäkeläisen lakoninen, mutta lempeän optimistinen kertomus kengänkiillottajasta, joka auttaa Lontooseen äitinsä luo pyrkivää gabonilaispoikaa. Poliisit etsivät laitonta maahanmuuttajaa konetuliaseet tanassa.

Tiistaina elokuva sai Lumiere-salin esityksensä jälkeen pitkät aplodit.

”Vähän jännitti elokuvan aikana, kun yhtenä tekijänä tuntui siltä, ettei yleisö nauranut kovin paljoa”, paljasti Le Havren tuotantopäällikkö Mark Lwoff.

”Aplodit sitten osoittivat, että siitä pidettiin.”

Lehdistötilaisuudessa muisteltiin Bergmania

Tiistaina oli myös virallinen lehdistötilaisuus. Kaurismäen ohella kysymyksiin vastasivat hänen vakiokuvaajansa Timo Salminen sekä elokuvan tähdet, kuten kengänkiillottajaa näyttelevä André Wilms, roolihahmon sairaana vaimona nähtävä Kati Outinen ja surumielisen veteraanipoliisin tyypittelevä Jean-Pierre Darroussin.

Kaurismäen roolituksissa ei tehdä koekuvauksia.

”Se oli hyvin yksinkertaista. Aki otti yhteyttä, kävimme drinkeillä ja yritin pysyä tahdissa. Sitten päätimme tehdä elokuvan”, Daroussin sanoi.

”Luin repliikkini ja Aki sijoitti kameran paikalleen. Se on vanha kamera, vuodelta 1974, ja kuului alun perin Ingmar Bergmanille. Ottoja tarvittiin yksi tai kaksi.”

Darroussinin mukaan ohjaaja on Ranskan presidentin vastakohta.

”Hän luo kokonaisen maailman muutamista pienistä palasista. Presidenttimme pelkistää koko maailman muutamiin pikkuasioihin.”

Kaurismäki pohti 1980-luvulla ostaman kameransa historiaa.

”En ostanut sitä Bergmanilta, vaan Jörn Donnerilta, joka osti sen Bergmanilta. Bergman teki sillä kaksi elokuvaa ja minä olen tehnyt 18, joten ei se enää kuulu hänelle.”

Ohjaaja toivotti rauhaa Bergmanin muistolle.

André Wilms näytteli Marcel Marx -nimistä hahmoa myös Kaurismäen Boheemielämässä vuonna 1992. Wilms kertoi ohjaajan työtyylistä:

”Näyttelemisestä on melko vähän teorioita. Aki on kehittänyt oman konseptinsa. Se ei perustu vain herkkyyteen ja psykologiaan. Hänelle tärkeää ovat omanarvotunne ja moraali.”

”Yritämme ilmaista tunteita, mutta hyvin varovasti ja liioittelematta. Siksi hänen elokuvissaan kaikki on kirkasta ja yksinkertaista”, Wilms sanoi.

Käsikirjoitukset ovat kuitenkin toisenlaisia.

”Ne ovat hienostuneita ja kieli on hyvin kirjallista.”

Ei kukaan oikeasti puhu niin kuin Akin kirjoittamassa dialogissa, Wilms totesi.

Kaurismäkeläisen absurdit repliikit toimivat myös ranskaksi. Eniten näyttelijöitä oli riemastuttanut kuivan sarkastinen repliikki ”Rakastan yhteiskuntaa.” Se sai myös lehdistönäytöksessä aplodit.

Suomalais-ranskalaiset juhlat

Keskiviikkoiltana järjestettiin rantaravintolassa Le Havren kutsuvierasjuhlat, joissa tarjoiltiin karjalanpaistia ja grillattuja kampasimpukoita. Musiikkina kuultiin haikeita suomalaisia iskelmiä, kunnes elokuvassakin keskeisessä osassa soittavan ranskalaisen Little Bobin rock-yhtye nousi lavalle.

Suomalaisuuden ja ranskalaisuuden liitto toimi hyvin.

Moni kuitenkin kysyi, oliko Aki itse ensinkään juhlissaan.

Oli hän, nurkassa, ilmiselvästi vähän piilossa. Alkuillasta juttukumppanina oli ohjaaja Emir Kusturica.

Kontrastia toivat viereisen rantaravintolan bileet, joissa mainostettiin Renny Harlinin uutta 5 Days in May -elokuvaa.

”Siellä oli semmoinen Hollywood-meininki. Paljon naisia, jotka eivät ole elokuva-alalla. Musiikkina soi tylsin house”, kuvaili eräs Renny-bileissä piipahtanut suomalainen, joka lähti varhain glamourtunnelmista ja viihtyi paremmin Le Havren kemujen rennossa menossa.

Cannesin juhliin on aina tunkua, eikä kävijöistä moni välttämättä ole nähnyt itse elokuvaa. Little Bobin rokatessa yleisössä viihtyi muun muassa The Hurt Lockerin tehneen Voltage Picturesin tuottaja Zev Foreman, joka pahoitteli, ettei ollut kahdeksan Cannes-päivänsä aikana ehtinyt nähdä yhtään elokuvaa, ei siis Kaurismäkeäkään. Bisnestä sen sijaan oli tehty miljoonien dollarien arvosta.

Tärkeintä Cannesissa on saada elokuvaa esille kansainväliseen mediaan. Tiistaista torstaihin Kaurismäki antoi lehdille ja televisiokanaville haastatteluja yli 20 tunnin ajan. Se on pitkä rupeama julkisuutta karttavalle ohjaajalle, joka monista kaltaisistaan poiketen ei kierrä maailman festivaalihumuja.

Lehdistötilaisuudessa häneltä kysyttiin, mitä Cannes merkitsee.

”Nyt taidat puhua tuottajalle, sillä ohjaaja ja käsikirjoittaja ovat lähteneet kalaan”, elokuvansa itse kirjoittava, ohjaava ja tuottava Kaurismäki vitsaili.

”Jos teen Ranskassa ranskankielisen elokuvan, onhan sen saatava ensi-iltansa Cannesissa. Olen täällä mielelläni.”

Suomen ensi-ilta on syyskuun 9. päivänä. Kolmen kuukauden odotukselle on yksinkertainen selitys.

”Le Havre valmistui juuri ja juuri Cannesiin”, kertoo Harry Päiväläinen elokuvan Suomessa levittävästä Future Filmistä.

Filmikopio saapui laboratoriosta festivaaleille kiertämättä Suomen kautta.

”Ajoitus johtuu ainoastaan siitä, ettei sitä saataisi aiemmin teattereihin.”

Toimittaja Kalle Kinnunen raportoi Cannesin tapahtumia. Lue lisää täältä.