60 vuotta viimeisistä kulttuuriolympialaisista: Aale Tynni runoili kultaa

kulttuuri
Teksti
Jyrki Jantunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Aale Tynnio

Tapio Rautavaara heitti kultaa, mutta Aale Tynni runoili. Miksi kulttuuriolympialaiset lopetettiin Lontoon kisoihin 1948?

Runoilija Aale Tynni kotonaan 12. maaliskuuta 1976.

Tapio Rautavaara oli yksi kymmenestä suomalaisesta olympiakultamitalistista Lontoon kesäolympialaisissa 1948. Hän heitti keihäänsä lukemiin 69,77 metriä ja voitti toiseksi tulleen Yhdysvaltain Stephen Seymourin reilulla kahdella metrillä.

Rautavaara ei kuitenkaan ollut ainut tuon ajan kulttuuripersoona, joka voitti kultamitalin Lontoon kisoissa.

Aale Tynni runoili Lontoon olympiakisoissa 1948 taidelajien lyriikkasarjassa Suomen naisille kultamitalin runollaan Hellaan laakeri(Laurel of Hellas).

Kulttuuriolympialaiset kuitenkin lopetettiin Lontoon kisojen jälkeen.

“Helsingissä oli vuonna 1952 tarkoitus järjestää myöskin kulttuuriolympialaiset, mutta järjestelyt olisivat tulleet liian raskaiksi”, sanoo Suomen urheilumuseon johtaja Pekka Honkanen.

Hänen mukaansa taidelajeista oli pakko luopua, koska Helsingillä ei ollut resursseja järjestää kulttuuriolympialaisia. Syynä olivat raha sekä massiiviset järjestelyt.

Kansainvälinen Olympiakomitea ehdotti Honkasen mukaan vielä 1951 taideolympialaisten järjestämistä, mutta lopullisen niitin kulttuuriolympialaisille antoi Helsingin olympialaisten järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Erik von Frenckell, joka torjui ajatuksen taideolympialaisista.

“Syynä oli juuri se, ettei ollut resursseja.”

Taideolympialaiset olivat alun perin nykyaikaisen olympiakisojen perustajan Pierre de Coubertinin ajatus.

Mitaleita jaettiin urheilun innostamille taideteoksille. Taiteenaloja olivat arkkitehtuuri, kirjallisuus, musiikki, maalaus- ja graafinen taide sekä kuvanveisto. Vuodesta 1956 tilalle tuli olympiakisojen kulttuuriohjelma.

Ammattitaiteilijat
ulos kisoista

Historian kirjoissa on yksi maininta, joka vaikutti taideolympialaisten lopettamiseen. Se oli taiteilijoiden pyrkimys ammattimaisuuteen.

Urheilumuseon johtajan Honkasen mielestä tämä perustelu on suhteellisen koominen nykypäivänä, jolloin urheilusta on tullut megaluokan bisnes.

“1940-50-luvulla olympiaurheilu oli vielä ‘puhdasta’ ja perustui amatööriyteen, mutta Suomessa ei ainakaan vielä 1950-luvulla taiteilijoita pidetty ‘ammattitaiteilijoina’, joitakin toki.”

Näillä näkymin kulttuuriolympialaiset eivät tule nykyaikaisten olympialaisten ohjelmistoon. Lajeja on jo liikaa, minkä vuoksi niitä todennäköisesti vähennetään.

Teksti
Mikko Niemelä

Kuva
Ari Ojala / Lehtikuva

Siirry Kisakatsomo-blogiin