1950-luvun design – siihen perustuu suomalaisen muotoilun maine yhä

Neljä eri sukupolvien vaikuttajaa kertoo, mikä muotoilussamme on jäänyt elämään.

#SK100
Teksti
Hannu Pöppönen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun suomalaiset muotoilijat palasivat 1950-luvulla Milanon triennaaleista, heitä juhlittiin kansallissankareina. Muun muassa Kaj Franck, Tapio Wirkkala, Saara Hopea ja Nanny Still kahmivat kolmen vuoden välein järjestetyssä näyttelyssä mitaleita kuin urheilijat olympialaisissa ja nostattivat kansallistuntoa. Vuosikymmentä on nimitetty suomalaisen muotoilun kultakaudeksi, mutta todellisuudessa muotoilulla on luotu kansallista identiteettiä kautta aikojen. Koulutus aloitettiin jo vuonna 1871, ja Designmuseo perustettiin kolme vuotta myöhemmin.

Ensimmäinen kansainvälinen läpimurto oli vuonna 1900 järjestetty Pariisin maailmannäyttely.

Nykyinen muotoilun maine ulkomailla perustuu pitkälti 1950-luvulla tehtyyn designiin. Suurmenestyksiä on ollut myöhemminkin, esimerkiksi Nokia ja Rovion Angry Birds. Toisaalta suomalaisten sanotaan kyllä osaavan suunnitella, mutta ei myydä ja markkinoida.

Mikä suomalaisessa muotoilussa on jäänyt elämään eri aikakausina? Entä missä on epäonnistuttu? Onko maailmanmaine kadonnut? Suomen Kuvalehti kysyi asiaa neljältä eri sukupolvien vaikuttajalta.