Yhteiskuntasopimus: Kiistat ovat vaurioittaneet ay-liikkeen sisäisiä suhteita – solidaarisuuden puutetta?

Uutisanalyysi: Sopimuksen kaatuminen vaikeuttaisi uuden suuren palkansaajakeskusjärjestön muodostamista.
Kotimaa 6.3.2016 21:40

Antti Palola ja Lauri Lyly poistuivat yhteiskuntasopimusneuvotteluista Helsingin Etelärannasta 29. helmikuuta 2016 klo 01.15. © JUSSI NUKARI / Lehtikuva

Maan suurimman palkansaajakeskusjärjestön SAK:n hallitus ratkaisee maanantaina 7. maaliskuuta yhteiskuntasopimuksen kohtalon.

Yksiselitteistä kyllä-vastausta ei ole odotettavissa, onhan viisi SAK:laista liittoa jo hylännyt keskusjärjestöjen karkauspäivänä saavuttaman sopimuksen. Ja esimerkiksi vaikutusvaltainen Metalliliitto on hyväksynyt sopimuksen vain vahvoin reunaehdoin.

SAK:n entisen puheenjohtajan ja edellisen työministerin Lauri Ihalaisen (sd) sanomalehti Keskisuomalaisessa esittämä vetoomus sopimuksen hyväksymiseksi kaikunee siis kuuroille korville.

SAK:n hallitus päätynee joko sopimuksen ehdottomaan hylkäämiseen tai jonkinlaiseen neuvottelujen jatkamista puoltavaan nahkapäätökseen, siis vatuloinnin jatkamiseen.

Hieman yhteiskuntasopimuksen varjoon on jäänyt uutta palkansaajakeskusjärjestöä puuhaavien 49 ammattiliiton 2. maaliskuuta järjestämä kokous.

SAK:laisten ja STTK:laisten liittojen sekä akavalaisen Insinööriliiton johtajien tapaamisessa hyväksyttiin ensi vuoden alusta toimintansa mahdollisesti aloittavan järjestön strategia.

Toteutuessaan uudesta keskusjärjestöstä tulisi mahtava, 1, 7 miljoonan palkansaajan yhteenliittymä.

 

Viime viikon tapahtumat ovat saattaneet keskusjärjestöhankkeen uuteen tilanteeseen.

Viiden SAK:laisen liiton – kuljetusväen AKT:n, elintarviketyöläisten SEL:n, Rakennusliiton ja palvelualojen PAMin sekä lentoemäntien ja stuerttien – päätökset torjua yhteiskuntasopimus koettelevat järjestöjen ja liittojen suhteita.

Viiden liiton hylkääviä päätöksiä on luonnehdittu pääministeri Juha Sipilän (kesk) ja hänen hallituksensa nöyryyttämiseksi.

Yhtä perustellusti voi sanoa, että liitot nöyryyttivät kolmen palkansaajakeskusjärjestön ja kahden työnantajakeskusjärjestön johtajia. Hehän sen torjutuksi tulleen sopimuksen olivat neuvotelleet.

SAK:n viisi liittoa nolasivat etenkin oman keskusjärjestönsä puheenjohtajan, yhteiskuntasopimuksen aikaansaamiseen kaiken tarmonsa ja arvovaltansa laittaneen Lauri Lylyn (sd).

Lyly on kommentoinut julkisuudessa hyvin diplomaattisesti liittojen päätöksiä.

Sen sijaan STTK:n puheenjohtaja Antti Palola (sd) ei ole peitellyt tyytymättömyyttään ja pettymystään SAK:laisten liittojen ratkaisuihin.

Palola on tehnyt tiettäväksi, että saavutettu huonokin yhteiskuntasopimus olisi parempi kuin sen kaatumista seuraavat hallituksen lakihankkeet.

”Jos tämä kaatuisi ja oltaisiin kesässä, mentäisiin kyllä syksyllä kohti liittokierosta. Hallitus lähtisi viemään omia tavoitteitaan eteenpäin lainsäädännöllä”, Palola sanoi Ilta-Sanomissa 5. maaliskuuta.

”Se syksy olisi pitkä, ankea, synkkä ja pimeä”, Palola maalasi yhteiskuntasopimuksen kaatumisen seurauksia.

Tosin edes pääministeri Sipilällä ei ole lauantaisen Ylen Ykkösaamu-haastattelun mukaan vielä tietoa sopimuksen mahdollista kaatumista seuraavista laeista.

Palola kantaa huolta etenkin julkisen sektorin matalapalkkaisten naisten asemasta.

 

Palolan puheenvuoroista on epäsuorasti luettavissa, että hän syyttää sopimuksen hylänneitä liittoja solidaarisuuden puutteesta.

Hänen johtamansa STTK:n liitot ovat siis puuhaamassa uutta palkansaajakeskusjärjestöä yhdessä SAK:laisten liittojen kanssa. Eivät näytä yhteistyön eväät nyt hyviltä.

Palolaa spekuloitiin vielä viime kesänä uuden keskusjärjestön puheenjohtajaksi. Hänen osakkeensa taisivat kuitenkin heikentyä jo alkusyksystä, STTK:n ja SAK:n välien viilennyttyä hieman jo toisen yhteiskuntasopimusyrityksen kaaduttua.

STTK:n ja SAK:n viime viikolla entisestäänkin kiristyneet välit eivät voi olla heijastumatta uuden keskusjärjestön puuhaajien yhteishenkeen.

On perusteltua kysyä, mitä STTK:n naisvaltaiset liitot, esimerkiksi Tehy, Jyty tai Erto hyötyisivät uudesta keskusjärjestöstä, jossa valtaa todennäköisesti käyttäisi viitisen vahvaa miesvaltaista, nykyisin SAK:hon kuuluvaa teollisuusliittoa?

Uuden järjestön todelliset mahtiliitot olisivat todennäköisesti AKT sekä tekeillä oleva Metalliliiton, Paperiliiton, Puuliiton ja TEAMin yhdistymisellä syntyvä teollisuusliitto.

Tuossa asetelmassa STTK:n naisvaltaisten liittojen vaikutusvalta kapenisi entisestään.

Uuden keskusjärjestön puuhaajat ovat korostaneet siitä tulevan puolueista riippumaton työmarkkinatoimija.

Puheet puoluesidonnaisuuksien hylkäämisestä eivät tunnu uskottavilta.

Yhteiskuntasopimuksen hylänneitä, mahdollisen uuden palkansaajakeskusjärjestön voimaliittoja tuntuu ohjanneen viime viikolla ainakin osittain nimenomaan halu kampittaa kolmen puolueen perusporvarihallitusta.

 

Uuden palkansaajakeskusjärjestön perustamista pohjaava ohjausryhmä kokoontuu torstaina 10. maaliskuuta, jonka jälkeen selvitykset ja strategia siirtyvät liittojen käsittelyyn.

Työmarkkinapiireissä arvioidaan, että ainakin osa valmistelussa mukana olleista liitoista voi vetäytyä hankkeesta. Kiistaa voi tulla muun muassa liittojen omaisuuden jaosta ja sen hallinnoinnista.

”Yritetään nyt ensin rakentaa se keskusjärjestö. Kevään aikana neuvotteluissa selviää, syntyykö se ja missä laajuudessa. Voin sanoa, että STTK:ssa asiasta käydään kriittistä keskustelua. Ei tämä mikään hynttyyt yhteen -projekti voi olla”, Palola ilmoitti Ilta-Sanomissa.

Perinteinen, monia organisaatiouudistuksia kaatanut riidanaihe, tulevat johtajanpaikat, voivat nekin jarruttaa keskusjärjestöhanketta.

Ja loppuun voi vielä kysyä: Mihin ihmeeseen uutta palkansaajakeskusjärjestöä tarvitaan? Työnantajien EK:han on tehnyt tiettäväksi isojen tupojen ajan olevan ohi.

Tulevaisuuden sopimukset tehdään pääsääntöisesti liittojen välisissä neuvotteluissa.