Villikanit tulivat helsinkiläisten riesaksi

Helsinki
Teksti
Karri Kokko
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
villikani töölönlahdella

Villikanit ovat ihanan söpöjä pikku otuksia – toisten pihoilla. Villikaniperheiden ruokkijoiksi joutuneet helsinkiläiset ovat väsyneitä vahtimaan puutarhojaan ja pikkuviljelmiään.

Villikaneja näkee runsaasti muun muassa Töölönlahden rannassa Helsingissä.

Mikä puutarha se sellainen on, joka täytyy ympäröidä tiheäsilmäisellä verkkoaidalla? Jos se edes riittäisi, mutta myös vihannespläntti ja kesäkukkaistutukset on suojattava kanipopulaatiolta. Pääsevät ne verkkoaidankin alle käpälää käyttämällä.

Toivonsa lähes menettäneet pientaloasukkaat ja siirtolapuutarhalaiset kyselevät puistovastaava Petri Arposelta, mitä tehdä villikaneille. Siihen Arposella ei ole tyhjentävää vastausta. Häntä huolestuttavat kaupungin puistojen mittavat jyrsintätuhot. Kaupunki aikoo teettää laskelman kanien aiheuttamista euromääräisistä kustannuksista. Summa liikkuu kymmenissä tuhansissa euroissa.

Villikanien olisi parempi muualla Euroopassa, jossa kasvukausi on pitempi ja talvet lyhyemmät. Meillä ne joutuvat jyrsimään puun kuorta suuren osan vuotta. Eteläisemmissä maissa kaniperheiden elämänlaatu paranisi hetkessä.

Riistaeläin vai ei?

Villikanin asemaa lainsäädännössä on Arposen mielestä syytä pohtia pikaisesti. Kaupunki ei ole vielä päättänyt lopullista linjaansa, mutta puistovastaavasta villikanien pyynnin tulisi olla sallittua kaikilla niillä menetelmillä, joita varten kaupunki on nyt joutunut hakemaan poikkeusluvan.

“Nykyinen lainsäädäntö ei anna meille kättä pitempää. Villikani lisättiin riistalainsäädäntöön 1993, mutta onko se todella riistaeläin”, Arponen pohtii.

Helsingillä on ollut tämän vuoden alusta asti poikkeuslupa, jota se aikoo käyttää syksyllä. Lupa sallii villikanien verkko- ja ansapyynnin sekä pienikaliiperisten kivääreiden käytön pyynnissä.

“Ampumalla ei pyritä niinkään rajoittamaan kantaa kuin vähentämään uusia reviireitä hakevia yksilöitä. Tosiasia on, että meillä on pysyvä kanikanta, jonka kanssa on opittava tulemaan toimeen. Voimme vain pyrkiä estämään villikanien hakeutumista uusille alueille.”

Kannan hillitseminen vaatii paljon tietoa ja tutkimusta niiden elinalueen ja ruoan valinnasta. Miksi tillit ja kehäkukat ovat kanien jäljiltä kuin singlattuja, mutta viereinen mehevä apilikko koskematon.

Kaninkolosta maan keskipisteeseen

Kaninkolot muodostavat maanalaisen verkoston, niiden oman asematunnelin. Koloon astuva ei putoa aivan maan keskipisteeseen, mutta kanien käytävät risteilevät parin kolmen metrin syvyydessä.

Helsingissä Hietaniemen hautausmaan muistopaadet vajoavat, kun kanit ovat kaivaneet käytäviään niiden alle. Monissa Euroopan maissa vaarassa ovat kanien suosimat golfkentät.

Villikanien pesiä on todennäköisesti myös kaukolämpöputkiston ympäristössä. Ne tekevät hetkessä selvää muoviputkesta, joka sattuu olemaan väärässä paikassa. Sähköjohtoja kanit jyrsivät siinä kuin rotat ja oravat.

Teksti Heli Sinkkonen (STT)

Kuva Antti Aimo-Koivisto / LK

Aiheesta lisää
Villikanitilanne Helsingissä